Ensimmäinen viikko

10.5 Ensimmäinen päivä, 54 kilometriä 

Jo muutaman päivän olin hoitanut paniikissa lähtöjärjestelyjä ja valvonut niiden parissa pitkään yöhön. Olin myös samalla seurannut sadepilvien liikkeitä, koska ne oli juuri ennustettu tulevan Oulun päälle meidän lähtöpäiväksi, päiväksi milloin olimme lähdössä yhdessä koirani kanssa polkemaan 5000 kilometriä aivoverenkiertohäiriön (AVH) sairastaneiden hyväksi. 
Aamulla totesin, että mitkään virtaukset ei ennättänyt pelastaa päivää sateilta. Tämä oli harmi Rotuaarilla järjestetyn tapahtuman kannalta, johon oli myös linkitetty meidän lähtö.  Päivä oli Unelmien liikuntapäivä sekä kansainvälinen AVH:n ehkäisypäivä. 

Jouduin heti alkumetreillä ison haasteen eteen, kun huomasin, että tavaraa on lähdössä mukaan paljon enemmän mitä pyörälaukut vetävät sisään. Osasin kyllä jo tätä odottaa edellisten pyöräretkien kokemuksista ja siitä, että nyt mukaani oli lähdössä vielä paljon sellaista, mikä mahdollistaisi minua toteuttamasta hyväntekeväisyysprojektia suunnitellulla tavalla. Tämä elektroniikka veisi laukuista sekä tilaa ja toisi niihin huomattavan painon.
Kun sain pyörän viimein lastattua, niin huomasin painopisteen nousevan liian korkealle ja kun yritin päästä liikkeelle, niin jouduin heti tekemään lastaukseen muutoksia. Yritin ensin lastata pyörän siten, että siitä olisi helppo ottaa arvotavarat mukaan kauppareissulle, mutta minun ei kuitenkaan auttanut kuin laittaa painavimmat tavarat mahdollisimman alas, jotta pyörä pysyisi edes jotenkin hallinnassa. 

Pääsimme matkaan sekä saavuin tapahtuman, jonka jälkeen poistuin Pyörä-Suvalan kautta kaupungista. Pyöräilimme Ylivieskan suuntaan yhteensä 54 kilometriä, jonka jälkeen asetuin hakkuuaukion reunalle yöksi. Tässä vaiheessa en ollut vielä täysin ymmärtänyt sitä, että mitä päivällä oli tapahtunut.


11.5 Toinen aamu 56 kilometriä ( Yhteensä 110 kilometriä )

Aloitin aamun hieman sen jälkeen, kun kuulin liikenteen heränneen. Aloitin aamutoimet kuten tavallisesti, eli keittämällä puuroa ja sen jälkeen valmistin vielä aamukahvin. 
Tämän jälkeen istahdin ulos aurinkoiseen säähän kirjoittamaan päiväkirjaa, jonka jälkeen aloitin leirin purkamisen. 
Tässä vaiheessa minulle alkoi syntymään ymmärrys siitä, että koko talven kestäneiden alkuvalmistelujen sekä odotuksen jälkeen olimme vihdoin päässyt matkaan ja minulle alkoi myös kehittymään tunne, että toivottavasti retki ei ole pian ohitse. Olin jälleen tekemässä sitä, mistä elämässäni niin nautin!

Pyöräilimme tuona päivänä Piipsjärven rannalle paikkaan, jonka olin jo bongannut netistä aiemmin, kun olin suunnitellut matkaa. Järven rannalla sijaitsi pieni laavu sekä nuotiopaikka. 
Ilta-aurinko alkoi laskemaan puiden taakse, kun söin rannalla eväitä. Tämän jälkeen jouduin yllättävän huonon olon kouriin. En tiedä mikä sen sai aikaan, mutta ruokailun jälkeen mikään ei pysynyt minun sisällä ja oksensin mahan tyhjäksi. 
Heikossa kunnossa vaappuen varusteiden luokse aloitin leirin pystyttämisen ja mielessäni pyöri, että haluan vain äkkiä painaa pään tyynyyn. En kuitenkaan ollut olostani liian huolissaan, koska minulla ei ollut yhtään sairas olo, joten arvelin kyseessä olevan jotain muuta. 


12.5 Kolmas aamu 39 kilometriä ( Yhteensä 149 kilometriä )

Kävin hereillä yöllä ja totesin ilman menneen pakkasen puolelle, minkä johdosta minulla kävi mielessä kurkata teltan ovelta ulos. Minua oli vastassa hieno näky, kun veden yläpuolella leijui sumu, jota minun oli pakko nousta kuvaamaan. Tällaisia luonnon ilmiötä näkee elämässä liian harvoin, koska kotioloissa harvemmin jaksaa yöllä varta vasten nousta tällaisen ilmiön vuoksi. 
Kun kömmin makuupussista pois, niin minulla kävi mielessä, että tämä liike saattaisi viedä minulta yöunet, mutta se olisi sen arvoista. Kylmyys ennätti nopeasti iholleni ja heti kun olin tyytyväinen saamaani kuvaan, niin kaivauduin takaisin makuupussin lämpöön ja nukahdin miltei välittömästi. 


Aamulla tuo öinen satumaa oli kadonnut ympäristöstä ja ilmanala alkoi kehittämään kovaa tuulta, mikä tulisi suoraan minun menosuunnasta. Se painoi hieman mieltä, koska minun piti ennättää Ylivieskaan ajoissa, koska olimme sopineet sinne tapaamisen sekä ruokailun yhdessä muiden aivoverenkiertohäiriön sairastaneiden kanssa. 

Kun olin purkanut leirin ja aloittanut pyöräilyn, niin se tuntui suorittamiselta heti alkumetreistä lähtien. Kova vastatuuli kun verottaa päivän suunniteltua kilometrimäärää miltei puolella, mutta tuona päivänä löysäilylle ei ollut varaa, vaan jokainen tarvittava kilometri oli taitettava keinolla millä hyvänsä. 
Pääsin kuitenkin nipin napin ajoissa perille. Sain tuoksi yöksi katon pään päälle iäkkäämmältä naiselta, joka oli myös aivoverenkiertohäiriön sairastanut.

Pian paikalle saapui myös henkilö Aivoliiton puolesta, jonka oli määrä hakea minut sovittuun tapaamiseen. Odotin innolla muita AVH:n sairastaneiden tapaamista, vaikka tunsin kuinka fyysinen- sekä minua AVH:n jälkeen piinannut aivoväsymys iskivät kimppuuni. Ilta sujui kaikesta huolimatta hyvin ja siitä jäi mukavat muistot.



13.5 Neljäs aamu 93 kilometriä ( yhteensä 242 kilometriä )

Tiesin heti herättyäni, että tänään tulen puristamaan itsestäni kaikki irti. Nyt oli luvassa pisin päivämatka, minkä olisin tällä retkellä polkenut. Tunsin omat rajat ja tiesin pystyväni suorittamaan tuon matkan. Tunsin myös päivään sen tuovan helpotusta, että meitä odotti yöpaikka ja pääsisin näkemään ystäviä.

Useampaan otteeseen päivän aikana näin jonkin pienen tuntemattomaksi jääneen haukan lentelevän useampien peltojen yllä. Se jäi minun mieleeni hyvin, koska se päästi sellaisia ääniä joita en ollut ennen kuullut. Joudun aivan pysähtymään pellon reunalle ihastelemaan niiden kisailua muiden lintujen kanssa ja kuuntelemaan kuinka ne ääntelee. 
Kun pyöräilin erään pellon reunaa, niin tien suuntaisesti juoksi kärppä. Se juoksi rinnallani niin kauan, kun peltoa riitti ja mieleeni tuli, että ikään kuin se olisi halunnut saatella minua pellon poikki. 
Mieleenpainuvin kohtaaminen eläinten kanssa oli se, kun hirvi nousi tielle sen laidasta. Matkaa meillä oli siihen vain joitain kymmeniä metrejä ja olen harvoin päässyt näkemään noin läheltä tuota ylvästä eläintä. Se kuitenkin jatkoi nopeasti matkaa tien ylitse ja tilanne oli äkkiä ohitse. 

Olin perillä vasta noin kymmenen aikaa illalla ystävieni luona Kokkolassa ja matkan viimeisillä kilometreillä jouduin viemään itseni yli äärirajojen. Voimaa ei ollut enää yhtään jäljellä kun saavuin perille, mutta palautuminen lähti heti hyvin käyntiin, kun vastassa minua oli koreaksi katettu ruokapöytä sekä hyvää seuraa!


14.5 Viides aamu 10 kilometriä ( yhteenä 252 kilometriä )

Laskin Google maps:in avulla matkan Oulusta Kokkolaan, mikä näytti 213 kilometriä. Totesin tämän jälkeen mielessäni kuinka näitä ’’hukkakilometrejä’’ tuntuu syntyvän kuin tyhjästä. Se ei kuitenkaan yllättänyt minua, koska olin jo huomannut tämän edellisillä retkilläni ja osannut ottaa sen huomioon. 

Tein pikaisen suunnitelman päivälle ja lähdin toteuttamaan sitä heti syötyäni aamupalan. Lastasin jälleen pyörän täyteen lastiinsa, vaikka minulla ei ollut tarkoitus vielä lähteä Kokkolasta. Keskustaan oli sovittu tapaaminen, jossa minua voisi tulla tapaamaan, jonka vuoksi vein lastatun pyörän sinne, jotta ihmiset näkisivät sen, että kuinka liikumme tien päällä. 
Ennen tätä tapahtumaa lähdin ostamaan pyöräliikkeestä tarakkaa, jonka asentaisin kärryyn ja jotta voisin laskea sen avulla painopistettä matalammalle, mikä vaikuttaisi otollisesti pyörän hallintaan. Minua odotti Kokkolassa pari pyörälaukkua lisää, jotka minulla oli tarkoitus kiinnittää tarakkaan. 

Kun tarvittava tarakka löytyi heti ensimmäisestä liikkeestä, niin pääsin hyvissä ajoin kaartamaan tilaisuuteen Kokkolan Purje-lavalle. Tilaisuuden yhteydessä pääsin käymään keskusteluita niin AVH:stä, mutta myös retkipyöräilystä. Erityisesti mieleeni jäi ajatuksia herättävä keskustelu naisen kanssa, jonka 15-vuotias poika oli saanut AVH:n. 

15.5 Kuudes aamu 

Kokkolassa aamupäivä kului ruoka ja varustetäydennöksiä tehdessä. Päivällä aloitimme ystäväni kanssa minun pyörän huollon. Ensimmäisenä aloitimme korjaamaan pyörän vaihteita, joiden vikaa emme osanneet edellisenä iltana paikantaa, mutta pieni epäilys viasta meillä kuitenkin oli. 

Kuljetimme tämän vuoksi pyörän miehen luokse, joka valmistaa itse pyöriä. Oletimme, että saisimme ongelman ratkaistua vaihtamalla pyörään takavaihtajan. Tulimme tähän johtopäätökseen, koska vaihteet eivät vaihtuneet isoimmille vaihteille, eli pienimmille hammasrattaille. Tämä voisi viitata siihen, että vaihtajan jousi olisi ”väsynyt”, eikä jaksaisi enää vetää vaihtajaa pienimmille hammasrattaille. 
Kun paikan päällä tutkimme pyörää, niin ongelma paikantui vaijeriin, joka ei liikkunut tarpeeksi hyvin vaijerin kuoressa. Vaihdoimme vaijerin kuoret sekä vaijerin, niin vika ratkesi ja vaihteet toimi sen jälkeen kuin olisi uudet. Tältäkin ongelmalta olisi voitu välttyä, jos olisin uskonut mitä ohjekirjassa sanotaan. Olin hyvin helpottunut vian korjautumisesta ja siitä, että myös pyörän peräkärryssä oli jykevästi kiinnitetty tarakka. 


16.5 Seitsemäs aamu 45 kilometriä ( yhteensä 297 kilometriä )

Aamulla tunsin olevani jälleen pyörän selkään ja aloitin heti järjestelyt sen eteen. Virittelin uudet pyörälaukut tarakkaan ja totesin uuden lastin tässä vaiheessa ainakin näyttävän hyvälle. Kun pääsin ajamaan sillä, niin totesin sen myös tuntuvan ajossa hyvälle. Nyt minulla oli tunne, että pystyisin hallitsemaan pyörän. 

Jatkoin matkaa 7-sillan reittiä Pietarsaaren suuntaan, jonka tiesin olevan kaunis reitti, koska olimme polkenut sen ensimmäisellä pyöräretkellä. Näin minulla ei tarvitsisi myöskään heti suunnata 8-tien ruuhkaan pyöräilemään. On rasittava pyöräillä tiellä missä kulkee paljon autoja, koska ajamiseen täytyy silloin keskittyä niin tarkoin. 

Tasaisessa maastossa matka taittui mukavasti ja kun Pietarsaaren jälkeen talot alkoivat käymään vähiin, niin arvelin, että minulla on aika käydä kysymässä vettä sekä voisin udella onko lähellä hyvää yöpaikkaa. 
Tämän taktiikan olen oppinut edellisillä reissuilla, koska paikalliset tuntevat lähialueet hyvin ja osaavat johdattaa sellaisiin yöpaikkoihin, joita ei takulla itse löytäisi. Tälläkin kertaa saimme yön nukkua muualla kuin aivan tien vieressä lähimmässä pusikossa. Telttailimme soramonttujen äärellä, joissa lainehti vesi, mikä tyyntyi yöksi.







Kommentit

Suositut tekstit