Neljäs viikko

31.5. 22 aamu 66 kilometriä ( yhteensä 931 kilometriä )

Aamukahvittelun jälkeen siirryimme talon isännän kanssa tutkimaan minun pyörää. Tulimme siihen tulokseen, että takajarrun levy olisi liian lähellä itse jarrun runkoa ja näin ollen jarruttaessa levy painautuu runkoa vasten jarrupalan sijaan.
Kokeilimme siirtää takarenkaan koko keskiötä kierteen verran toiseen suuntaa, jos vika korjautuisi sillä. Kun tämän työn jälkeen kokeilimme rengasta paikalleen, niin jarrulevyn kummallakin puolen vaikutti olevan tilaa jarrupaloihin nähden. Eli ongelma oli ratkennut ja jarrujen säädön jälkeen kaikki oli kunnossa.

Pääsimme lähtemään vasta joskus kello 13 aikoihin ja matkaa taitoimme tuona päivänä Västerås:iin Suomiseura Katajaisten tiluksille telttailemaan. 
Matkalla tänne tapasin tälle reissua ensimmäiset retkipyöräilijät, jotka huolettomalla asenteella oli matkalla Tukholmasta Kööpenhaminaan. Pyöräilimme yhdessä Västerås:in keskustaan, jossa tiemme erkanivat. 
Heistä jäi sikäli hauskat muistikuvat, kun heidän varusteensa oli pakattu putkiteipillä pyörän päälle ja toisella heistä oli vanne ihan mutkalla. Heidän tapaaminen oli taas osoitus siitä, että retkipyöräilyssä ei ratkaise varusteet, vaan asenne!



1.6. 23 aamu ( ensimmäinen yritys oikealle lepopäivälle )

Sain seuran tiluksilta kyydin kauppaan, jonka jälkeen kävin saunassa ja tein ruokaa. Minulla oli jäänyt päiväkirjan kirjoittaminen hieman jälkeen aikataulusta ja päätin kirjoittaa sitä kiinni ruokalevolla. 

Illalla seuralla järjestettiin karaokeiltamat ja paikalle alkoi tulla väkeä. Minuakin pyydettiin ottamaan osaa iltaan, mutta karaoke ei ole minun juttu ja halusin käyttää aikaa rästiin jääneille kirjoitustöille.
Tuona päivänä minulla sauhusi kynä monta tuntia ja jossain vaiheessa huomasin, että mitään ei liiku enää korvien välissä. Aloin kaivautumaan hiljalleen makuupussiin, koska paikka oli rauhoittunut ja uskoin saavani sen puolesta hyvin unta.
Tunsin olevani todella väsynyt kaikista päivän mittaa tapahtuneista ihmiskohtaamisista sekä kirjoittamisesta. Unta ei tarvinnut houkutella tuona yönä, vaikka naapurista kantautuva musiikki sekä kova huuto ehti nostattaa ajatuksiini kaikenlaista, sillä välin kun sijasin itselleni petiä.



2.6. 24 aamu ( vielä Västerås:issa levon toivossa )

Ilma valkeni heti aamusta todella lämpimänä ja lämpesi vain päivän edetessä. Minä pyhitin jälleen koko päivän kirjoittamiselle, jota taukosi hetkittäin päivän mittaa käytyjen keskusteluiden lomaan. 
Ihmisiä valui rannalle sekä uimaan, että ottamaan aurinkoa. Lämpö alkoi minulle sellaiseen tottumattomalle olemaan vähitellen liikaa ja sitä mieltä myös taisi olla Kami, joka kieli pitkällä etsi varjopaikkoja teltan ympäriltä.

Ilta kului samoissa merkeissä, mistä se oli aamulla alkanut ja nukkumaan mennessä sain jälleen kuunnella tuota kovaa musiikkia sekä huutoa.


3.6. 25 aamu 10 kilometriä ( yhteensä 941 kilometriä )

Alotin valmistelut lähdön varalle, mutta en aikonut pitää sen kanssa kiirettä. Ilmanala lämpesi taas niin kuumaksi, että auringon paahteessa ei kannattanut liikkua. Olin tyytyväinen siitä, että olin saanut kirjoitettua päiväkirjan kiinni Västerås:issa ollessani, mutta tunsin itseni väsyneemmäksi, kuin mitä tänne tullessa. 

Sain jälleen kyydin kauppoihin, missä tein ruokatäydennöksiä itselle sekä lemmikkieläinkaupasta Kamille. Aloitin tämän reissun jälkeen pyörän huollon ja siinä samalla minulle valmisteltiin vielä lähtöateria. 
Ruokailun aikana ukkosrintama tuli päällemme, joka toi mukanaan salamoiden lisäksi paljon vettä. Ruoan jälkeen menin pihalle katselemaan taivasta, joka näytti paikoin harmaalta ja siltä, että ympärillä vielä liikkuisi ukonilmoja. 

Huomasin pihalla ollessani kuinka minun takarengas ei ollut taaskaan pitänyt oikein ilmaa. Päätin vaihtaa siihen vielä sisäkumin ennen lähtöä. Kun sain renkaan vaihdon jälkeen paikoilleen ja aloin pumppaamaan siihen ilmaa, niin huomasin, että uudessa sisäkumissa oli venttiili rikki. 
Kerroin paikalla olleille ongelman ja sain kyydin keskustaan pyöräliikkeeseen, josta sain hankittua sekä uudet sisäkumit ja uudet päällyrenkaat. Olin vaihdon aikana tutkaillut niitä tarkemmin ja huomannut niissäkin olevan jo sen verran kulumaa, että ovat vaihdon tarpeessa.

Matkalla kaupungista takaisin Katajaisille, minulle tarjoutui yösija kyyditsijöiden luota, jonne ei ollut kuin kiven heitto. Pyöräilimme illan tullen heidän luokse ja nukuimme yön asuntovaunussa.


4.6. 26 aamu 70 kilometriä ( yhteensä 1011 kilometriä )

Kun olimme jälleen tien päällä, niin minua piinasi vielä tuo viheliäinen aivoväsymys, jota en ollut saanut levättyä pois. Istahdin noin 40 kilometrin jälkeen tienvarteen syömään eväitä, jotka minulle oli annettu mukaan lähtiessäni. Katselin kuinka liikenne kulki edestakaisin mitään muuta miettimättä. 

Kun pääsin seuraavaan pieneen kaupunkiin, niin aloin katselemaan ympärilleni sillä silmällä, että pääsisin jonku kanssa juttelemaan, jotta voisin kysellä mahdollisista telttapaikoista. Näin erään talon pihalla liikettä ja havaitsin siellä olevan miehen sekä naisen. Käänsin suunnan sinne ja aloitin keskustelun. 
He eivät puhuneet englantia, mutta viittomakielellä sain ensin sellaisen käsityksen, että camping alue löytyisi läheltä. Sitten mies alkoi olemaan hyvin kiinnostunut minun puhelimesta ja kun katsoin hänen elehdintää, niin minut valtasi tunne, että nyt on parempi laittaa renkaat pyörimään. Miehen ilme ja elekieli alkoi käymään liian vaativan näköiseksi.

Seuraava paikka mikä minulle tuli vastaan oli Arboga, joka vaikutti mukavalta paikalta. Siellä oli jäljellä vanhoja rakennuksia, mitkä minua niin kovasti miellyttää ja hetken mietinkin jääväni tutkimaan paikkaa.
Ymmärsin kuitenkin kellon olevan liikaa sellaiseen ja ohitin kaupungin mitä pikimmiten. Vastaani alkoi tulemaan metsää, mutta sen ja tien väliin ilmestyi myös hirviaita. Kauhistuin sen nähdessä, koska tiesin, että voi mennä pitkään ennen kuin se loppuu.
Ei kuitenkaan mennyt kauaakaan, kun metsään poikkesi soratie jonne mekin käännyttiin. Melkein heti sinne menryämme havaitsin polun, jota pitkin aloin työntämään pyörää joitain kymmeniä metrejä ja pystytin teltan.



5.6. 27 aamu 17 kilometriä ( yhteensä 1028 kilometriä )

Tänä aamuna vasta tunsin väsymyksen kaikonneen ja olin kuin uusi ihminen. Olo myös tuntui hyvälle sen takia, että olin saanut telttailla luonnon helmassa. Se mikä painoi minun mieltä, niin minulla ei ollut itselleni juuri laisinkaan vettä, koska olin vähäiset vesivarastot kaatanut Kamin kuppiin.

Sain kuitenkin keitettyä pienen annoksen puuroa, että minun ei tarvitsisi kuitenkaan hypätä pyörän selkään tyhjällä vatsalla. Pyöräilimme hetken aikaa, kunnes huomasin erään talon pihalla ihmisiä pöydän ympärillä. Kaarroin pyörän siihen suuntaan ja kohta olinkin keskustelemassa talossa asuvan naisen kanssa suomen kielellä. 
Tämän mukavan yhteensattuman jälkeen pidin toisen tauon melkein heti, koska halusin syödä jotain tukevampaa. Ruokailun aikana minulla kului taas melkoinen vesimäärä ja päätin, että heti ensimmäisellä mahdollisuudella koetan saada pullot taas täyteen.
Vastaamme tuli pian kahvila, missä join kahvin ja täytin pullot. Kun minulla tuli kahvilan pitäjien kanssa puhe matkani tarkoituksesta ja siitä, että minulla ei ole mitään suunnitelmia sille päivälle, niin hän tarjosi meille mahdollisuutta telttailla kahvilan pihassa. 
Pidin ajatusta hyvänä, koska voisin koettaa aloitella täällä tätä matkablogin kirjoittamista, mikä oli toistuvien ongelmien johdosta jäänyt kirjoittamatta. 


6.6. 28 aamu 28 kilometriä ( yhteensä 1056 kilometriä )

Halusin päästä matkaan nopeasti ja tavoitella tuona päivänä Karlskoga:a. Matkaa sinne oli kuitenkin 75 kilometriä ja maisema oli mielestäni alkanut käymään ylämäki voittoiseksi, joka teki tavoitteesta haastavan.
Teinkin tuona aamuna retken nopeimman lähdön ja ensin otin tähtäimeksi Örebron. Matkalla sinne saimme pyöräillä maaseudun lävitse, joka jälleen hiveli ainakin minun silmiä ja se alkoi muuttumaan enemmän Suomalaisen maaseudun näköiseksi siten, että maataloja oli siellä täällä ja eivät enää olleet rykelmässä kuten aikaisemmin.

Kun saavutin ensimmäisen tavoitteni eli Örebro:n, niin erään katukivetyksen kohdalla korviini kantautui ääni, jota en olisi halunnut kuulla. Se kuulosti siltä, niin kuin takaa olisi pinna napsahtanut poikki ja pahin pelko kävikin toteen, kun tarkastelin rengasta. 
Koska tämä päivä oli Ruotsalaisille pyhäpäivä, niin minulla ei ollut mahdollisuutta päästä pyöräliikkeeseen. Minun oli tehtävä valinta, että menemme paikalliselle camping alueelle ja koetan ratkaista ongelman itse. Tiesin teoriassa miten kaikki tapahtuu ja minulla oli työhön tarvittavat työkalut sekä pinnoja, mutta en ollut koskaan aikaisemmin tätä tehnyt.


Ilta meni sormet öljyssä rassaten pyörään uusi takapinna ja kiristelin kaikki takana olevat pinnat siten, että vanne oli mielestäni kohtalaisen suora. Minulla oli kuitenkin koko työstä epävarma olo ja päätin, että käyn vielä tarkistuttamassa liikkeessä työni tulokset.









Kommentit

Suositut tekstit