Viides viikko

7.6. 29 aamu 65 kilometriä ( yhteensä 1121 kilometriä )

Olin oikeassa sen suhteen, että minulla kannattaa olla kaikki valmiina, kun soitan pyöräliikkeeseen. Sain sieltä kehotuksen tulla niin nopeaa kuin suinkin paikalle, jotta mahdollista takavanteessa olevaa ongelmaa voitaisiin tutkia samana päivänä. Minun ei tarvinnut kuin purkaa teltta ja nostella laukut pyörän päälle, niin pääsimme matkaan.

Liike sijaitsi noin kolmen kilometrin päässä leirintäalueelta, joten olin siellä hyvin pian lähdettyäni. Siellä pienen keskustelun jälkeen kokeiltiin minun pyörän takarenkaan pinnojen kireyttä sekä tarkistettiin onko vanne riittävän suorassa. Kaiken sanottiin olevan kunnossa ja minulle annettiin vieläpä mukaan pinnoja, jos joutuisin taas tällaisen ongelman eteen. 

Nyt olimme matkalla Karlskogaan, mitä olimme jo aiemmin tavoitellut. Tiellemme tuli jälleen suuria peltoaukioita ja tietenkin tutuksi käynyt vastatuuli. Kun lopen uupuneena olin ohittanut ne, niin pysähdyin käymään kaupassa ja lähetin jälleen kotiin matkalla kertyneitä vaatteita sekä jotain sellaista, mistä pystyin vielä luopumaan. 
Lähdin jatkamaan GPS:n viitoittamaan suuntaan, mikä johdatteli minut soratielle. Näytti siltä, että pystyisin tätä tietä oikaisemaan E18 tien varteen. Tie muuttui koko ajan huonommaksi ja lopulta en voinut enää siinä pyöräillä. 
Kuumassa auringonpaahteessa talutin pyörää Kamin juostessa tiellä vapaana ja kun saavuimme erääseen risteykseen mistä meillä olisi pitänyt kääntyä, niin tiellemme tuli puomi. Harkitsin jo sen alittamista jatkaakseni matkaa, mutta siinä samalla näin koiran ulkoiluttajan, jolta menin kyselemään neuvoa.

Paikka oli kuulemma sotilasalue ja jouduimme kiertämään kauempaa parempaa tietä takaisin sinne mistä tulimme. Tämä harhailu vei minulta voimat, puoli päivää aikaa ja toi mittariin useita ylimääräisiä kilometrejä. 

Kun ohjeiden avulla pääsimme oikealle reitille ja illan ollessa jo myöhä, niin päädyin leirintäalueelle yöksi, joka tarjottiin minulle ilmaiseksi.


8.6. 30 aamu 48 kilometriä ( yhteensä 1169 kilometriä )

Kuljimme E18 vierellä kulkevalla virallisella ”pyörätiellä” kohti Karskogaa. Tämä tie ei ollut polkua kummempi ja ihmettelin, että miten siellä edes voi olla pyörätien kyltit! Meillä oli matkaa kaupunkiin vain 10 kilometriä, mikä vei meiltä todella pitkän ajan.

Suuntasimme täällä eläinlääkäriin, jotta Kamille ekinokokkoosi lääkityksen. Minulle kerrottiin, että nyt meillä on aikaa päästä Norjaan neljä päivää. Olin aiemmin luullut, että aikaa on viisi päivää ja arvelin ajan menevän aika tiukille. 
Suunnittelin, että meillä ei kannata suunnata enää E18 tien varteen, koska en halunnut enää kohdata aiemmin kohtaamia ”pyöräteitä”. Halusin varman asfalttitiereitin, vaikka se olisi vähän pitempi matka. Tässä vaiheessa myös päätin, etten suuntaa Osloon, vaan menen sen ohi länsipuolelta. 

Lähdimme matkaan ajatuksella, että suuntaamme kohti Charlottenbergiä, jonka kohdalta menemme Norjan puolelle. Lähdimme kulkemaan kohti Storforsia, minne jäimme yöksi.



9.6. 31 aamu 92 kilometriä ( yhteensä 1261 kilometriä )

Kun meillä oli jälleen aikataulu, niin tietenkin silloin ilma kehitti myös kovan vastatuulen. Lähdimme pyöräilemään Bjurbäckenia kohti, jonka kautta lähtisimme kohti Forshagaa ja kohti tietä 61, mikä veisi meidät Norjan puolelle. 
En ollut varma oliko tässä ylimääräisessä lenkissä mitään järkeä, mutta ajatteli, että ainakin saamme polkea pienempiä teitä ja katsella parempia maisemia

Olin aiemmin kuullut, että tiellemme ei osuisi soratietä, mutta kuinka ollakaan, niin päädyimme jälleen sellaiselle. Matkan vauhti hidastui kävelyvauhdiksi ja jouduin juoksuttamaan Kamia paahtavan lämpimässä kelissä, koska tie oli täynnä kuoppia ja suuren painolastin kanssa siellä ajaminen oli hyvin hankalaa. 

Meillä oli tarkoitus päästä pidemmälle kuin Kil nimiseen pieneen kaupunkiin, joka sijaitsi aivan tien 61 varrella. Emme kuitenkaan jaksaneet edetä sen pidemmälle ja kello alkoi lähennellä puolta yötä, niin näin parhaaksi etsiä telttapaikan aivan keskustan lähettyviltä metsästä. 



10.6. 32 aamu 68 kilometriä ( yhteensä 1329 kilometriä )

Aamulla herätessä olin aivan pihalla maailman menosta, kun tein tuossa suurten puiden ympäröimässä leiripaikassa aamupalaa, teltan ympärillä alkoi kiertelemään harakka. Heitin sille hieman kaurahiutaleita ruoaksi ja se tuli niitä syömään metrin päähän minusta ja Kamista. Sen puuhasteluja oli mukava katsella siinä sivussa, kun minä tein omia aamurutiineja. 
Kun nousin teltasta, niin menin tutkimaan jo yöllä tielleni tulleita kuoppia tai tonkimisen jälkiä. En osaa sanoa mikä eläin noita pieniä kuoppia on saanut aikaiseksi ja mielessäni kävi, että voisiko ne olla villisian jättämiä jälkiä. 

Kun olimme jälleen pyörän selässä, niin mieleni alkoi valtaamaan ajatus, että emme taida ehtiä Norjan puolelle tuossa neljässä päivässä mitä meille annettiin aikaa. Soratiet, vastatuuli sekä harhailut olivat kuluttaneet minut aivan loppuun ja päätin, että menisimme Arvikan camping alueelle ottamaan lepoa viikonlopuksi ja kävisimme maanantaina uudelleen eläinlääkärillä ottamassa Kamille tarvittava ekinokokkoosi lääkitys. 

11.6. 33 aamu 5 kilometriä ( yhteensä 1334 kilometriä )

Olin sekä henkisesti, että fyysisesti todella väsynyt ja en meinannut millään herätä tuona päivänä. En tehnyt mitään muuta, kun pesin pyykit ja tein yrityksen käydä kaupassa. Kun olin jo matkalla sinne, niin huomasin, että minulla oli ehkä jäänyt kamera teltan eteen ja palasin sitä tarkistamaan. 
Se oli minun helpotukseksi kuitenki teltan sisällä ja päätin etten jaksa lähteä enää uuteen reissuun. Aloin kokkaamaan itselleni riisiä ja linssejä suolalla, jonka jälkeen nukuin miltei koko päivän.

12.6. 34 aamu ( toinen lepopäivä )

Olin jo hieman pirteämpi ja otin heti aamusta tähtäimeen kauppareissun, joka edellisenä päivänä jäi tekemättä. En ollut muutamaan päivään saanut annettua makuhermoille mitään monipuolista vaihtelua, joten kauppaan mennessä jouduin johonkin hurmoksen valtaan.
Ostin kaiken mikä näytti hyvälle ja kaupasta vielä ulostullessa kilon mansikoita, josta söin heti puolet. Jatkoin tätä herkuttelua, kun pääsin takaisin teltalle ja lisäsin mahaan ruokaa aina sitä mukaa, kun sinne tuntui tilaa tulevan. 


13.6. 35 aamu 57 kilometriä ( yhteensä 1391 kilometriä ) 

Olin kuin uusi mies, kun lähdin kohti Arvikan keskustaa. Eläinlääkärikäynnin lisäksi minulla oli tarkoitus ostaa sieltä tarkempi tiekartta, koska en enää halunnut vasten tahtoani joutua pitkille soratieosuuksille. 
Kun saavuimme keskustan liepeille ja aloin kiertämään lahdenpoukamaa, missä kaupunki sijaitsee, niin se näytti todella hienolle. Katselin kaupunkia sammalkattoisten talojen ylitse ja minulla valtasi halu alkaa ottamaan tuosta näystä valokuvia. 
En ollut kuitenkaan muistanut laittaa kameran tarkennusta takaisin automaatille, kun edellisenä iltana käytin manuaalitarkennusta. Se oli sikäli harmi, kun Arvika oli hienoin kaupunki missä olin käynyt ja mielellään olisin tuosta paikasta muistot myös kuvina säilyttänyt. 

Kun olin löytänyt itselleni paremman kartan kirjakaupasta, niin läksimme eläinlääkäriin, joka sijaitsi kaupunginlaidalla suunnassa mihin olimme matkalla. Kun eläinlääkäri oli kirjoittamassa lemmikkieläinpassiin tiedot lääkityksen antopäivästä, niin kysyin uudelleen montako päivää meillä on aikaa siirtyä rajan ylitse. 

Sain vastaukseksi viisi päivää, minkä olin jo Suomen puolella ollessani kuullut, kun asiaa selvittelin. Olisimme siis sen puolesta aiemmalla kerralla hyvin ehtinyt Norjan puolelle, mutta kuten olin jo tähän mennessä tottunut siihen, että tällä reissulla kaikki eivät mene putkeen. 

Jatkoimme tuona päivänä matkaa aina Charlottenbergiin asti ja kun minulla alkoi tulemaan päivän kilometrit täyteen, niin aloin katselemaan meille nukkumapaikkaa. Olen Suomen puolella tottunut siihen, että telttapaikan etsiminen ei ole kovinkaan vaikeaa, koska siellä poikkeaa aina vähän väliä jokin soratie, minkä varresta telttapaikka yleensä löytyy. Täällä kaikki isolta tieltä haarautuvat tiet olivat puomitettu ja jouduin tyytymään ajatukseen, että hakeudumme paikalliselle leirintäalueelle. 











Kommentit

Suositut tekstit