Kahdeksas viikko

28.6. 50 aamu 35 kilometriä ( Yhteensä 1902 kilometriä )

Koska olin katsonut aiemmin säätiedotusta, niin tiesin tuona päivänä satavan vettä. Sitä puolsi näky, kun katsoin teltasta ulos. Taivas oli kauttaaltaan harmaa ja ajattelin, että jos teen aamutoimet nopeasti, niin ehkä ehdin pakata vielä kuivat varusteet mukaan. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun teltan kattoon jo iski ensimmäiset sadepisarat.

Pyöräillessä minulla oli ensimmäistä kertaa sitten Oulun täysi sadevarustus päällä. En ollut retkillä ennen käyttänyt Mac In A Sac sadevarusteita ja totesin niiden sopivan retkipyöräilyyn yllättävän hyvin, mutta kovalla sateella eivät nekään pidä täysin vettä. 

Maisemassa ympärillämme alkoi tulemaan toinen toistaan korkeampia vuoren huippuja, joissa oli lunta rinteissä. En ollut vielä tähän mennessä nähnyt niin paljoa lumisia rinteitä, kuin tuona päivänä. Totesin mielessäni, että nyt taidamme liikkua korkeimmilla alueilla tällä retkellä ja karttaa katsellessa huomasin, että ennen Trondheimia ei mikään vuori päihitä näitä huippuja korkeudellaan. 
Sitten vastaamme tuli ennen Brekkeniä sellainen ylämäki, että tuntui kuin olisimme jälleen olleet matkalla taivaaseen. Mäen huipulla minulla alkoi vahvasti pyörryttämään, ei korkeuden vuoksi, vaan kun jouduin vähillä energiavarastoilla ponnistelemaan sinne niin voimakkaasti. 
Jatkoimme matkaa tuona päivänä vielä aina Brekkenin ohi Rien nimisen järven kohdalle, jonka yksi lahdista osuu melkein tielle 705, mitä pitkin pyöräilimme. Olin niin poikki päivän rasituksesta, että telttapaikaksi minulle kelpasi tienlaidassa oleva kivinen alusta. 



29.6. 56 kilometriä 51 aamu ( Yhteensä 1958 kilometriä )

Heräsin aamulla jo varhain auton ääniin, jotka kantautui teltan sisälle, mutta koetin venyttää unia vielä hieman. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään ja olimme tien laidassa valmiina lähtöön jo hieman ennen yhdeksää.

En kuitenkaan saanut aloittaa heti pyöräilyä, vaan minun piti kävellä työntäen pyörää, koska vastassamme oli heti niin jyrkkä mäki. Kun olimme päässeet nousemaan sen ylös, niin vilkaisin olkani yli, jossa avautui upea näky. 
Horisontissa täytyi kohota Storviglen, jonka korkein huippu on 1561 metrissä. Minun oli pakko jäädä katsomaan tuota upeaa maisemaa ja viereeni sitä tuli myös katsomaan Kami. 

Jatkoimme tuosta paikasta nousua aina niin korkealle, että päädyimme aina puurajan yläpuolelle. Paikka jossa olimme sijaitsee ennen Stugudalenia ja sieltä näkyy hienosti alueen kaikki suurimmat vuoret. En ole eläessäni koskaan käynyt sellaisessa paikassa, joka nostatti minuun niin epätodellisen olon. 
Olin aivan haltioissani näkemästäni ja koetin tallentaa sitä linssin läpi niin hyvin kuin vain kykenin. Olisin mieluusti jäänyt tuonne yöksi, mutta matkaa ei ollut kertynyt kuin vasta 15 kilometriä ja ajattelin sen olevan liian vähän.

Raskaan päivän jälkeen saimme viettää yömme Aunet nimisessä kylässä, jossa oli nuotiopaikka Nea nimisen joen varressa. Löysimme tähän upeaan paikkaan paikallisten opastuksella ja oli mukava päästä rauhoittumaan päivän rasituksista kauemmas tien melusta. 



30.6. 52 aamu 52 kilometriä ( Yhteensä 2010 kilometriä ) 

Aamulla olin niin onnellinen, kun sain kömpiä teltasta ulos tuohon mukavaan leiripaikkaan, mutta en saanut siitä nauttia kovinkaan kauaa, koska minun täytyi hoitaa lisää verenohennuslääkkeitä. Olen niitä joutunut syömään aivoinfarktien jälkeen ja tarvitsin reseptin hankkiakseni niitä lisää. Soitin Mebondenissa olevalle terveysasemalle, olisiko minulla mahdollista tavata lääkäri tuona päivänä. Se oli kuulemma hyvinkin mahdollista, jos ennättäisin sinne ennen sulkemisaikaa. Tämän kuultua laitoin nopeasti kaiken valmiiksi, koska matkaa oli taitettavana noin 40 kilometriä ja aikaa oli noin neljä tuntia. 

Jouduin ensin kipuamaan yhden melko tiukan ylämäen ja ehdin jo ajatella, etten tulisi tällä menolla pääsemään ajoissa perille. Tämän jälkeen maasto oli kuitenkin alamäki voittoista ja kaarroimme terveysaseman pihaan noin kahden ja puolen tunnin pyöräilyn jälkeen. 
Sain reseptin ja lääkkeet hoidettua Mebondenista ja jatkoimme matkaa hieman eteenpäin kylän lähettyvillä olevalle leirintäalueelle. 



1.7. 53 aamu 60 kilometriä ( Yhteensä 2070 kilometriä )

Tein uuden suunnitelman sille, kuinka saapuisimme Trondheimiin. Olin huomannut kuinka 705 tie oli alkanut käymään vilkkaammaksi liikenteeltä ja halusin polkea jossain muualla, kuin autojen seassa. 

Kun lähdimme pyöräilemään, niin pääsimme melkein heti kääntymään 705 tiestä pienemmälle tielle, joka johdattelisi meitä Selbusjoen nimisen järven rantaa aina Selbustrandiin. 
Täällä jäin juttusille vanhan toimittajan kanssa, joka kertoi tällä alueella olevan paljon karhuja. Varsinkin Reinfjell nimisen vuoren ympäristössä, minkä huippua katselimme järven rannalta. 
Hän kertoi tarinan kuinka hänen puhelin oli soinut eräänä työpäivänä, kun hän oli tehnyt toimittajan hommia. Hänelle oli soittanut eräs mootoripyöräilijä, joka oli ollut telttailemassa Reinfjell vuoren rinteillä. 
Täällä hän oli herännyt syksyisenä pimenä yönä ääneen, joka oli kuulunut teltan ulkopuolelta. Mies ei ollut uskaltanut katsoa mikä ääni tuo oli, mutta aamulla kun hän oli tullut teltasta ulos, niin jäljistä päätellen hän oli huomannut, että karhu oli käynyt syömässä hänen jugurtit teltan edestä.  

Tarinatuokion jälkeen jouduin nousemaan miltei 700 metriä korkean huipun päälle, mistä näkyi hienosti tuo aiemmin puheena ollut aina 941 metriin kohoava Reinfjellenin huippu. Ihailin sitä levähdyspaikalta, jonka luona oli tiellä kaksi isoa jätösläjää. Ne näytti jo sateen pieksämiltä, mutta olivat sen verran tunnistettavia, ettei niitä ainakaan lammas ollut jälkeensä jättänyt. 

Pienen harhailun jälkeen löysin itseni illalla Storsand Gård nimiseltä leirintäalueelta, joka sijaitsee noin 14 kilometriä Trondheimin pohjoispuolella. 



2.7. 54 aamu ( lepopäivä ) 

Sain nukuttua yllättävän hyvin siitä huolimatta, että pelkäsin kaupungin melun haittaavan yöunia. Aamu oli aurinkoinen ja lähdin Kamin kanssa katsomaan miltä leirintäalueen rantaan, että miltä Trondheimin vuono näyttää täältä katsottuna. 

Teltalle palattuani minun täyty alkaa suunnittelemaan kauppareissua, jonka kuulin olevan neljän kilometrin päässä leirintäalueesta. Koska olin jälleen hiukan huolissaan siitä, että joudun jättämään tavarat ja Kamin oman onnensa nojaan, niin päätin kysyä minun naapureilta voivatko he pitää niitä hieman silmällä. 
Se ei tuottanut kuulemma heille mitään ongelmia, varsinkaan, kun olivat itsekin koiraihmisiä. Kun aloin laittamaan itseäni valmiiksi reissuun, niin naapurista tuli mies sanomaan, että hän voi käyttää minua kaupassa. Otin tämän tarjouksen ilomielin vastaan ja olin takaisin leirintäalueella hyvin nopeasti. 

Päivä kului syöden ja katsellen, kuinka vanhat Ford merkkiset autot kokoontuivat leirintäalueen urheilukentällä. Teltan luona ollessani katsoin itätaivaalle, jossa näin sadepilvien lähestyvän ja tuo näky ajoi minut hakemaan suojaa teltan sisältä.



3.7. 55 aamu 47 kilometriä ( Yhteensä 2117 kilometriä )

Kova sade jatkui läpi yön ja tällä kertaa se voimakkuudellaan pääsi jo teltan sisälle. Aamulla jouduin pakkaamaan mukaan märän teltan lisäksi myös märän makuupussin, mikä erityisesti painoi mieltä, koska sateita oli taas päivällä luvassa. 

Ennen lähtöä leirintäalueelta kävin vielä sanomassa hyvästit naapureille, joiden kanssa ehdin tehdä hieman tuttavuutta. Kuljin rantaviivaa pitkin kohti Trondheimia, joka oli minulle vain vaikeakulkuinen maasto kaupungin lävitse.
Odotin, että olisin kaupungissa nähnyt enemmän historiaa, mutta nämä kohteet olisivat ilmeisesti olleet pienen etsimisen takana. Päätin, että sille ei nyt ole aikaa ja kuljin kohti Flakk nimistä paikkaa, mistä jatkaisin matkaa lautalla vuonon toiselle puolelle.

Lauttamatkalla huomasin kuinka harmaat pilvet taas jälleen lähestyi meitä ja kaivoin ylleni sadevaatteet. Vettä alkoi taas satamaan runsaasti ja jouduin illalla tekemään reissun kosteimman leiriytymisen Omundvatnet nimisen järven läheisyyteen. 



4.7. 56 aamu 57 kilometriä ( Yhteensä 2174 kilometriä )

Ainoa asia mikä minut käytti yöllä hereillä oli jokin ison eläimen ääni, mistä myös Kami oli kiinnostunut. Koetin mielessäni yhdistää sitä eri eläimiin ja mihin se tuntui parhaiten sopivan, niin oli hirvi.

Vaikka aamu valkeni ilman sateita, niin kaikki ympärilläni oli vielä aivan märkää. Olin pystyttänyt teltan melko jyrkän rinteen tasaiselle kohdalle ja minun täytyi kantaa pyörälaukut yksitellen tienvarteen ja pakata ne vasta siellä pyörän päälle. Minulle paljastui, että olin viettänyt yöni lähellä Hemstedin kylää, jonka ohi laskeuduin kohti rannikkoa, mistä toivoin löytäväni kaupan. 
Ennen kun saavuin rannassa kulkevalle tielle, niin vastaani tuli kyläkauppa, jossa kävin. Tämän jälkeen matkani taittui hienossa vuononäkymässä, jonka rannoilla molemmin puolin oli peltoja sekä maataloja. 

Tätä näkymää en ehtinyt kauaa fiilistelemään, kun tie kääntyi sisämaahan päin ja alkoi nousemaan. Tie muuttui lopulta niin jyrkäksi, että en voinut enää pyöräillä sitä pitkin ja jouduin aloittamaan pyörän taluttamisen. 
Tätä jatkui seuraavat 10 kilometriä, joka vei minulta voimat aivan kokonaan. Kun olimme päässeet huipulle, niin päätin, että otan vastaan ensimmäisen leiripaikan mikä on Hogsdalselva joen varressa, koska nyt oli kehoni voimat sanoneet sopimuksensa irti. 














Kommentit

Suositut tekstit