Yhdeksäs viikko

5.7. 57 aamu 40 kilometriä ( Yhteensä 2214 kilometriä )

Ensimmäistä kertaa tunsin tällä retkellä, että haluan pitää kunnon loman pyöräilystä. Olin aivan lopussa sekä henkisesti, että fyysisesti ja tuo harmaa ilma ei kohentanut minun mieltä yhtään. 

Aamulla otin lähdön rennosti ja kannoin keittiön joen rantaan, missä aloin kokkaamaan itselleni vielä lounaan ennen kuin aloittaisin päivän urakan. Ajattelin näin saavani paremmin voimia päivän koitokseen, mutta pyöräilyn aloitettua löysin itseni jo 15 kilometrin kohdalla puntaroimassa eri vaihtoehtoja. 
Olisin halunnut leiriytyä, mutta maasto ei ollut siihen suotuisa. Mietin, että olisiko pieni välipala antanut minulle tarvitsemaa energiaa, mutta tunsin itseni vielä kylläiseksi. Viimeinen vaihtoehto oli, että laittaisin musiikin soimaan ja toivoisin parasta, että jaksaisin sen avulla eteenpäin.

Sain musiikista toivomani virtapiikin ja pääsimme Åfjord:iin asti ihmeen hyvällä sykkeellä. Kävin siellä kaupassa, jonka jälkeen koetimme lähteä etsimään kylän pinnasta jotain leiripaikkaa. 
En päässyt kaupan pihasta kovin montaa sataa metriä, niin taas kuulin jo tuon Ruotsin puolella tutuksi tulleen äänen. Minulta meni taas takapinna poikki ja matkani pysähtyi pakon edessä.
Häntä koipien välissä hakeuduimme paikalliselle leirintäalueelle, joka sijaitsi noin 10 kilometrin päästä keskustasta.



6.7. 58 aamu ( lepopäivä )

Ilta venyi meillä yli puolen yön, ennen kuin aloimme Kamin kanssa nukkumaan. Iltakävelyllä törmäsimme muutamaan nuoreen kalsatajaan, joka olivat perkaamassa kalasaalista leirintäalueen perkauspaikalla. Menin ihmettelemään miesten saalista, joka oli melko runsaan puoleinen.
Leirintäalue on kalastajien suosiossa ja sijaitsee kaloja kuhisevan järven rannassa. Kalat mitä miehet olivat perkaamassa oli kuitenkin saatu läheisestä vuonosta ja he tarjosivat minulle saaliistaan paria taimenta syötäväksi. Otin ne vastaan mielelläni ja olin onnellinen pienestä vaihtelusta ruokavalioon. 

Aamulla herättyäni paistoin kalat itselleni, jotka maistui erittäin hyvälle. Otin tämän jälkeen tavoitteeksi saada jostain lainaan jakoavaimen, koska tarvitsin sitä pinnan vaihtoon ja olin sen unohtanut omasta pakistani pois.
Marssin mökkinaapuriin luo utelemaan onko heillä työkaluja mukana. En saanut siihen toivomaani vastausta, mutta nainen mökistä  lupasi käyttää minua keskustassa, jotta voisin ostaa itselleni sellaisen. Tämän ystävällisen eleen jälkeen otin teltassa lopun päivää rennosti, koska ilma oli harmaa ja sateinen. 



7.7. 59 aamu ( lepopäivä )

Olin menettää järkeni aamulla, koska vesisade vain jatkui päivästä toiseen. Kosteus ei onneksi päässyt tällä kertaa telttaan sisälle, mutta joka kerta kun jouduin käymään ulkona, niin olin aivan läpi märkä. Se mikä hieman tyynnytti minun mieltä, niin ilmassa pystyi jo näkemään hieman selkenemisen merkkejä. 

Olin vienyt aikaisemmin laitteita lataukseen mökkinaapureille ja kun kävin hakemassa niitä pois, niin pääsin käsiksi tietokonehommiin. Kyyhötin koneen ääressä useita tunteja teltan suojassa vielä joidenkin sadekuurojen liikkuessa leirintäalueen yli. Kun sain tietokonehommat valmiiksi, niin aloitin pinnan vaihdon tyynessä ja aurinkoisessa säässä. 
Ilta oli jo ehtinyt pitkälle, kun sain pyörän huollon valmiiksi ja olin enemmän kuin valmis menemään telttaan oikaisemaan selkäni.


8.7. 60 aamu 60 kilometriä ( Yhteensä 2274 kilometriä )

Aamulla herättyäni Stordalsvatnet oli vielä peilityyni ja ilmanala valkeni aurinkoisena. Pääsin matkaan noin kello 11 aamupävällä ja ensimmäisten kilometrien jälkeen pystyin toteamaan sen, että miten hyvää olikaan tehnyt nuo lepopäivät mitä olin leirintäalueella viettänyt. 
Pystyin tuntemaan sen kuinka lepo oli vaikuttanut positiivisesti fyysiseen olooni, mutta en tuntenut itseäni kuitenkaan täysin palautuneeksi kaikesta kokemastani rasituksesta. Huomasin kuitenkin selkeästi sen, että mieleni oli jälleen kirkas, jonka ansiosta pystyin keskittymään pyöräilysuoritukseen sataprosenttisesti, enkä antaisi tilaa liialliselle rasitukselle. 

Åfjord:in jälkeen tie 715 kulki hieman kauempana rannikosta, koska rannasta kohoaa Kjerringheia tunturi 540 metriin. Tämä tiesi meille jälleen nousua ja 35 kilometrin nousujohteisen urakan jälkeen mieleeni alkoi hiipimään leikkimielinen ajatus siitä, että kyllä ihmisen täytyy olla hullu, kun tällaiseen hankkeeseen on ryhtynyt. 
Vastaamme tuli ylänköalue, missä harjoitettiin maataloutta. Siellä näkyi sekä peltoa, että lehmiä sekä tuon erikoisessa paikassa olleen maalaisalueen taustalla näkyi yhä vain korkeammalle kohoavia huippuja.
Jokaisen mutkan jälkeen tie kohosi korkeammalle ja taas vain korkeammalle. Aloin tuolloin oppimaan sen, että Norjassa pyöräillessä ei kannattanut herätellä toivoa kiipeämisen helpotuksesta kuin vasta sitten, kun laskee alamäkeen.  
Erään mutkan jälkeen eteemme avautui näky, jossa korkean kallioisen huipun laella oli tuulimyllyjä. Aloin pelkäämään, että tuo sama tie mitä olimme jo koko päivän kiivunnut ylöspäin johtaisi tuonne ja niinhän siinä lopulta kävi. 
Viimeiset 10 kilometriä ennen huippua jouduin työntämään pyörää ylöspäin. Tie oli niin jyrkkä, että minulla hipoi leuka pyörän ohjaus-sarveen ja jouduin pitämään tuon urakan aikana useita taukoja.

Mikä mahtavin helpotus oli tuon rankana suorituksen jälkeen, että saimme nauttia todella hyvästä leriripaikasta paikallisten johdosta.


9.7. 61 aamu 38 kilometriä ( Yhteensä 2312 kilometriä )

Sitä näkyä minkä näin aamulla, kun avasin teltan oven, ei voinut muuta kuin ihailla. Edessämme oleva vuono oli täysin peilityyni ja sen reunustamia vaaroja valaisi hienosti aamun auringonsäteet. En halunnut pitää lähdön kanssa mitään kiirettä, vaan nautiskelin olostani. 

Tämä oli ensimmäinen päivä jolloin pääsin kosketuksiin sen Norjalaisen rannikkonäkymän kanssa, minkälaiseksi olin täällä rannikon mielessäni kuvitellut. Pian myös tutuksi tullut merituuli puhalsi vuonon suuntaisesti suoraan teltan ovea kohti ja teki ilman heti paljon viileämmäksi. Enää en nauttinut olostani niin paljoa, vaan pakkasin kamat sekä lähdin matkaan.
Kuljimme tietä 715 pitkin, joka alkoi kääntymään rannikolta pian sisämaata kohti ja maasto alkoi jälleen kohoamaan. Nämä jylhät maisemat olivat jo käyneet minulle tutuksi ja olisin mieluusti halunnut jatkaa matkaa rantaviivaa pitkin, koska se olisi ollut mukavaa vaihtelua maisemiin. 

Vastaamme tuli maalaismaisemaa, lampaita ja lehmiä. Erään pellon laidassa myös tapasin Alankomaista tulleen vanhemman retkipyöräilijän, jonka kanssa juttelin hetken. 
Jatkoin matkaa Luna jokea pitkin aina sen yläjuoksulle saakka, missä oli P-paikka, jonka vieressä veneenlskupaikka. Pystytin tänne telttani ja vietin rauhallisen illan katsellen peilityyntä järveä.




10.7. 62 aamu 60 kilometriä ( Yhteensä 2372 kilometriä )

Heräsin rauhallisen yön jälkeen levänneenä hienoon aamuun. Mikään muu ei häirinnyt minua, muuta kuin se, että kaadoin kattilaan viimeiset kaurahiutaleet. En ollut edellisenä päivänä kerennyt vastaan tulevaan kyläkauppaan ajoissa ja arvelin seuraavan löytyvän vasta Namsos:ista.

Tiesin päivän koitosten olevan tänään erityisen rankkoja, kun jouduin taittamaan matkaa tyhjällä vatsalla. Olin kuitenkin innoissani siitä ajatuksesta, että tulisimme taas saavuttamaan rannikon ja saisin maisemiin toivomaani muutosta.
Emme olleet ehtineet pitkälle, kun tunsin energiavajeen omassa kehossa ja jouduin aloittamaan ideoinnin sille, että miten onnistuisin polkemaan perille. Sain idean kuunnella radio-ohjelmaa, mihin itsekin sain ottaa osaa aiemmin keväällä. 
Tämä kahdeksan osainen aivoista kertova sarja oli niin mukaansa tempaava, että se sulki kaiken ympäriltäni pois ja aiemmin kuin huomasinkaan olin Namsos:in leirintäalueen kioskin hyllyjen välissä valikoimassa itselle iltapalaa.



11.7. 63 aamu 57 kilometriä ( Yhteensä 2429 kilometriä )

Unen läpi tunkeutuva kaupungin melu herätti minut aivan liian aikaisin. Koetin venyttää uniani, mutta turhaan ja minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin nousta aamurutiineille. 
Kun poistuin teltasta, niin juttelin jo edellisenä päivänä tapaamieni retkipyöräilijöiden kanssa ja vaihdoin myös muutaman sanan parin uuden tuttavuuden kanssa. Vaikka jutusteluun kului aamulla paljon aikaa, niin pääsin silti nopeasti matkaan. 

Hoidin Namsos:in keskustassa pakolliset asiat ja ostin ruoan lisäksi muun muassa uudet pyöräilyhanskat rikki menneiden tilalle sekä Kamille ruokaa lemmikkieläinkaupasta. Jatkoin kaupungista matkaa tietä 769, mikä myöhemmin osoittautui virheeksi. Ajattelin tämän rantatien tarjoavan minulle hienoja elämyksiä, mutta ne olivatkin aivan muuta. 
En ollut päässyt kovinkaan pitkälle, kun vastaani tuli mies kameran kanssa. Hän oli odotellut minua tien laidassa toivoen saavan minusta valokuvan. Kun juttelimme siinä paikassa hieman, niin hän tarjosi minulle mahdollisuutta tulla hänen luokse kahville.

Juttelimme tovin lisää kahvipöydän ääressä merenrannalla sijaitsevan talon yläkerrassa. Näkymät oli kerrassaan hienot ja mies kertoi minulle hienoja tarinoita nuoruudestaan, jonka hän oli samaisella alueella viettänyt. 

Kun aikamme oli jatkaa matkaa, niin pääsin aina Salsnes:in kylän ohitse, minne tein hätämajoittumisen metsään, koska huomasin sadepilvien lähestyvän vauhdilla.









Kommentit

Suositut tekstit