Kahdestoista viikko

26.7.16 78 aamu, 67 kilometriä ( Yhteensä 2848 kilometriä )

Jos tuo paikka mistä heräsin olisi ollut hieman kauempana tiestä, niin olisin jäänyt siihen pitämään lepopäivää. Nautin todella paljon olostani ja maisemista tuossa mukavassa leiripaikassa, mutta pävän mittaa ohi menevät autot olisi alkanut vaivaamaan.

Yöllä tiivistynyt kosteus oli jotain ennen näkemätöntä tällä reissulla ja sitä oli vaikea saada kuivattua ilmassa, jossa ei aurinko kunnolla paistanut ja eikä käynyt tuulen virettäkään.
Malttamattomana halusin päästä matkaan ja pakkasin kostean teltan mukaan sekä tavarat laukkuihin. Jouduin kantamaan laukkuja lähemmäs tietä, jossa lastasin ne pyörän päälle, jonka jälkeen lämmittelin kehoa päivän pyöräilyä varten työntämällä hetken pyörää tien laidassa.

Minun ohitseni kulki saksalainen vanhempi pariskunta, joita tervehdin, niin kuin on tapana tervehtiä kaikkia retkipyöräilijöitä. He kulkivat kevyemmillä kuormilla paljon minua nopeampaa ja katosivat pian näkyvistä.
Vastaani alkoi tulemaan maaseutua ja myös toisten retkeilijöiden telttoja, jotka olivat vielä aamupuuhissaan. Jossain vaiheessa Gjersolf:in jälkeen näin uudestaan tämän saksalaisen pariskunnan, joka lähti juuri liikkeelle bussipysäkiltä.

Pyöräilin heidän vierelleen ja aloitimme juttelemisen, jota jatkoimme aina Fiskebol:iin asti, josta lähti lautta Melbu:n suuntaan. Kun odotimme satamassa lauttaa, niin pariskunta kysyi minulta, että haluaisinko tulla heidän kanssaan viettämään iltaa heidän varaamaan mökkiin Stokmarknes:in leirintäalueelle ja yöpyä siellä. 
Koska pidän uusiin ihmisiin tutustumisesta, niin otin tarjouksen vastaan mielelläni ja ilta kuluikin oikein mukavissa merkeissä ruokapöydän ääressä, joka oli katettu tavallista kattavammin.




27.7.16 79 aamu, 34 kilometriä ( Yhteensä 2882 kilometriä )

Aamulla herättyäni en voinut uskoa omaa olotilaani. Tunsin, että minulla oli tulossa kurkku kipeäksi ja aloin miettimään vaihtoehtoja miten jatkaisin tästä eteenpäin. 
Harkitsin jäämistä tälle leirintäalueelle, missä voisin seurata tilanteen kehittymistä, mutta päätin kuitenkin edetä lyhyen matkan Sortland:iin ja ottaa levon siellä. Päätimme pyöräillä sinne vielä yhdessä ja suunnittelimme myös, että voisimme käydä vielä kaupunkiin saavuttuamme syömässä.

Löysimme Sortland:issa paikallisten vinkkien perusteella mukavan kahvilan, missä myytiin myös ruoka-annoksia. Kahvila sijaitsi aivan meren rannassa, jonka isoista ikkunoista avautui sinne hieno näkymä. 
Vietimme kahvilassa aikaa ainakin tunnin, jonka jälkeen kylläisinä toivotimme toisillemme hyvää matkaa. Pariskunta lähti jatkamaan kohti pohjoista ja minä lähdin etsimään tietäni leirintäalueelle, joka sijaitsi lähellä keskustaa.


28.7.16 80 aamu, ( Yhteensä 2882 kilometriä )

Olin vuokrannut itselleni mökin, mistä herättyäni tunsin jo olon hieman helpottaneen. Koska minulla ei ollut laukuissani paljoa ruokaa jäljellä, niin laskeuduin pienen tunturin päältä, missä leirintäalue sijaitsi, alas keskustaan.

Sortland tuntui olevan pieni paikka, mutta sen keskustan ilme tuntui hyvin nykyaikaiselta. Kaupat siellä oli sijoittunut pääasiassa kolmeen ostoskeskukseen, joissa kaikissa kävin kaupungissa oloni aikana asioimassa. 
Tällä reissulla etsin itselleni jarrupaloja etujarruun, koska en saa enää edes jarruja säätämällä siihen mitään eloa. Painolasti pyörän päällä on niin suuri, että pelkästään takajarrua käyttämällä en saa pyörää pysähtymään kovinkaan nopeasti, jonka johdosta joudun ennakoimaan tilanteita hyvissä ajoin.

Kolusin keskustan kaikki urheiluliikkeet läpi, joissa myytiin myös pyörän osia, mutta en löytänyt niistä kyseisiä paloja. Tämä ei enää jaksanut minua yllättää, koska jo Suomen puolella huomasin, että näitä jarrupaloja, mitkä minun jarruissa olivat, oli todella vaikea löytää. 
Päätin tämän reissun päätteeksi, että meinaan soittaa Tromso:ssa olevaan pyöräliikkeeseen ja kysellä paloja, mutta jos heillä ei niitä ole, niin ne voitaisiin varmasti sinne tilata odottamaan.



29.7.16 81 aamu, ( Yhteensä 2882 kilometriä )

Leirintäalueella oleskellessa käytin aikaa kaikenlaisiin tehtäviin, mitä minulla oli jäänyt tekemättä ja tein pientä varustehuoltoa. Päivä kului minulla suurimmilta osin tietokoneen ääressä kirjoittaen tulevia reittejä suunnitellen. 


30.7.16 82 aamu 13 kilometriä ( Yhteensä 2896 kilometriä )

Koska huomasin, että aikaisemmin Bodo:sta ostamassa GoreTex takissa oli jo reikä, niin päätin taas jälleen laskeutua keskustaan asioille. Tällä kertaa etsin liimattavaa paikkaa, minkä asettaisin tuon viiltoreiän päälle, joka ei ollut ennättänyt vielä kovin suureksi.
Löysin nopeasti paikan, mitä lähdin etsimään ja kävin tekemässä vielä ruokatäydennöksiä, koska aioin jatkaa matkaa seuraavana päivänä. En kuitenkaan tuntenut itseäni täysin terveeksi, mutta sen verran hyväksi, että uskalsin suunnitella lyhyttä päivämatkaa.

Ilta kului siihen, kun keksin kokeilla pystyisinkö luopumaan parista pyörälaukusta, koska olin viilannut grammoja jo melko tuntuvasti ja näin pääsisin eroon pienestä tuulenvastuksesta. 
Pienen survomisen jälkeen totesin, että minulla tulee postiin asiaa, minne käyn viemässä nuo kaksi laukkua ja kaiken muun ylimääräisen mistä keksin luopua. 




31.7.16 83 aamu 42 kilometriä ( Yhteensä 2938 kilometriä )

Lähdimme matkaan hyvin aikaisin, koska näin ajattelin ennättää jo pitkälle, ennen kuin kova vastatuuli alkaisi piinaamaan. Minulla oli tarkoitus edetä vain ihanteellinen päivämatka Andoya Friluftssenter nimiselle leirintäalueelle jatkamaan elpymistä flunssasta ja olla siellä kaksi yötä.

Matka leirintäalueelle sujui kivuttomasti, jonka aikana minulla oli aikaa kuvailla tapahtumia ja kävin myös lyhyen keskustelun retkipyöräilijän kanssa, joka yllätti minut selän takaa tullessaan.
Hän oli myös kotoisin Saksasta ja koiraihmisenä ihmetteli meidän kuljetusta sekä viiriä, joka liehui kärryn perässä. Kun kerroin hänelle meidän matkan tarkoituksesta, niin hän avautui kertomaan minulle kuinka hänen äidillään oli ollut taannoin aivoinfarkti ja kuinka täpärällä oli ollut hänen selviytyminen siitä. 
Tämä oli jälleen minulle yksi osoitus siitä, kuinka tämä vakava sairaus piinaa keskuudessamme, mutta oli huojentavaa kuulla hänen äitinsä selviämisestä tästä sairaskohtauksesta. 

Kun taitoimme jälleen matkaa Kamin kanssa kahden, niin ilmanala muuttui tihkusateiseksi ja tuuli voimistui todella kovaksi. Emme kuitenkaan olleet kaukana leirintäalueesta ja pääsimme pian tuonne pystyttämään telttaa ja hakemaan suojaa sen kätköistä. 



1.8.16 84 aamu ( Yhteensä 2938 kilometriä )

Vaikka minulla oli kaikki vaatteet päällä, mitä löysin pyörälaukustani, niin silti meinasin paleltua tuohon kylmään ilmanalaan. Vettä satoi koko päivän, muutamia taukoja lukuunottamatta ja ilmanalaa riepotteli sellainen tuuli, että se sai kaikki kasvit näyttämään siltä, niin kuin ne kasvaisi vaakatasossa. 
Harmittelin mielessäni kuinka tämäkin kesä oli minun osalta todella karsea, mutta mieltäni kuitenkin kohensi se asia, että flunssani alkoi jo hieman hellittää. 


Koko päivä oli todella pitkäveteinen, koska jouduin makaamaan sen teltassa ilman minkäänlaisia virikkeitä. Alueella missä olin ei ollut puhelinkenttää ja wifi yhteys oli karsean huono pätkimisen vuoksi. Jotenkin sain kuitenkin tuon päivän kulumaan, mutta hirvesästi siitä ei ole kerrottavaa.





Kommentit

Suositut tekstit