Kolmastoista viikko

2.8.16 85 aamu 78 kilometriä ( Yhteensä 3016 kilometriä )

Olin intoa täynnä tuon tylsän päivän jälkeen kun tiesin, että tänään pääsen taas pyörän selkään. En tuntenut kuitenkaan itseäni 100% terveeksi, mutta koin kuitenkin parhaaksi aloittaa matkan teon, koska flunssa oli koko ajan mennyt parempaan suuntaan.  
Laskin, että minulla oli vielä matkasta jäljellä reilut 2000 kilometriä ja sen suorittamiseen minulla menisi aikaa vielä noin pari kuukautta. En siis voinut jäädä viikkokausiksi parantelemaan itseä, jos aion päästä joskus kotiin. Eihän tuo lähtö ollut kovin viisas päätös, mutta elämässä on joskus otettava riskejä ja toivoa parasta. 

Olin jälleen keksinyt tapoja sille kuinka saisin vähennettyä minun taakkaa pyörän päältä ja ensimmäinen etappi minulla oli Risoyahamn niminen kylä, jossa laitoin postiin kotia kohti pari pyörälaukkua sekä hieman tavaraa.
Kun jatkoimme matkaa tästä kylästä Andenes:ia kohti, niin meitä oli vastassa todella kova vastatuulli, mutta maasto oli tasainen ja kilometrit taittui. Koska saavutimme kaupungin hyvissä ajoin, niin päätin, että haemme yösijaa vasta Senja:n puolelta ja sinne päästäksemme joutuisimme taittamaan parin tunnin lauttamatkan. 

Minulla oli hyvin aikaa asioida Andenes:in keskustassa ennen lautalle nousua ja varustauduin iltaa varten hyvillä eväillä. Itse matka oli todella tuulinen, mikä sai lautan keinumaan niin voimakkaasti, että kävely siellä ei meinannut keneltäkään onnistua. Kannella istuessa aloin jopa voimaan hieman pahoin, minkä johdosta vetäydyin sisätiloihin penkille ottamaan päiväunet.
Jatkoimme matkaa aina Grellefjord:ista noin viisi kilometriä, kunnes silmiini pisti välttävä leiripaikka läheltä tietä ja saimme siellä ihastella hienoa auringonlaskua merinäkymällä.



3.8.16 86 aamu 60 kilometriä ( Yhteensä 3076 kilometriä )

Päätin nousta ajoissa ylös, koska kaikki varusteeni olivat vielä kuivia ja luvassa oli sääennusteen mukaan tihkusateen todennäköisyys aamuksi. Avattuani teltan oven olin kuitenkin sitä mieltä, että tulen välttymään sateilta, koska taivaalla ei näkynyt juurikaan pilviä ja maisemaa vallitsi suurimmilta osin auringonsäteet. 

Tavoittelimme tuona päivänä Finnsnes:iä, missä menisimme sukulaista moikkaamaan. Straumsbotn:in kohdalta minulla oli käännttävä kohti Senjan sisäosia päästäkseni tuota kaupunkia kohti. 
Jouduimme kiipeämään ylös tunturiin, jossa vastaamme tuli enää mökkejä sekä erämaata. Heräsin taas henkiin nähdessäni tuon ylänköalueen ja heti mieleni teki tuonne telttailemaan. On selvää, että tällä matkalla tunturit ovat alkaneet kiinnostamaan minua yhä vain enemmän ja olen varma, että sieltä tulen vielä itseni löytämään.

Finnsnes vaikutti mukavalta pieneltä kaupungilta, jossa oli nyt täysi hulina päällä. Kaupungissa oli meneillään jonkinlaiset markkinat, jotka olivat vetänyt ihmisiä paikalle sankoin joukoin. Suunnistimme Kamin kanssa tuon hulinan läpi kohti paikkaa, mikä oli ennalta sovittu, josta edelleen pääsimme kohti seuraavaa majapaikkaamme.



4.8.16 87 aamu ( Yhteensä 3076 kilometriä )

Oli todella mukavaa vaihtelua herätä puhtaiden lakanoiden välistä, mutta olin niin unenpökkyrässä, että en meinannut saada itseäni millään hereille. Aamutoimien jälkeen kävimme Kamin kanssa pienellä lenkillä, jonka jälkeen lähdin kävelemään keskustaan etsimään pyörän etujarruihin jarrupaloja.

Kävin kaupungin kaikki urheiluliikkeet läpi, mistä palat mahdollisesti olisi voinut löytyä, mutta jälleen sain kävellä keskustasta ulos häntä koipien välissä. Sain kuitenkin puhelinnumeron Tromso:n pyöräliikkeeseen, josta selvisi, että heillä oli sopivat palat ja sain ne vielä samana päivänä Finnsnes:iin kotiinkuljetuksella. Olin niin onnellinen siitä, että minun ei tarvinnut enää ajaa ojaan saadakseni pyörää pysähtymään. 


5.8.16 88 aamu 10 kilometriä ( Yhteensä 3086 kilometriä )

Aamupalan jälkeen lähdimme kipuamaan läheiselle tunturille yhdessä sukulaiseni ja hänen koiran kanssa. Ilma oli todella sumuinen ja ei läheskään niin lämmin, mitä oli luvattu. Hiki kuitenkin alkoi virtaamaan hyvin nopeasti polulle päästyämme, joka tulisi viemään meidät tunturin laelle.
Kun pääsimme puurajan yläpulelle, niin meitä vastassa oli uskomaton näky. Vallitseva sumu leijui meitä alempana kuin pilvilautta ja kaikki sen yläpuolella olevat huiput näytti siltä kuin olisivat voineet olla tuhansia metrejä korkeita. Olisin niin mieluusti kuvannut tuota vallitsevaa maisemaa, mutta harmikseni huomasin, että olin jättänyt kameran akun laturiin.

Matka taittui tunturista alas paljon nopeammin, kuin sinne kipuaminen. Kun olimme taas perillä majapaikassamme, niin aloin valmistelemaan lähtöä, jota ennen vaihdoin jarrupalat pyörän etujarruihin sekä rasvasin kettingit. 
Kello oli jo iltapäivän puolella, kun olimme Kamin kanssa jälleen tien päällä ja pian kaupungista pois päästyämme meitä vastaan tuli leirintäalueen kyltti, johon päätin mennä tekemään hyväntekeväisyysprojektiin liittyvät tietokonehommat ja laittamaan retkirytmin kuntoon. 



6.8.16 89 aamu 55 kilometriä ( Yhteensä 3141 kilometriä )

Teki tiukkaa herätä viideltä aamuyöllä, koska olin muutamana edeltävänä päivänä nukkunut hieman pidempään. Pakkasin tavarat, kun koko leirintäalue oli vielä täysin unessa ja talutin pyörän sen pihasta pois hieman ennen seitsemää. 

Lähdimme suuntaamaan kohti Botnhamn:in satamaa, mistä ottaisimme lautan Kvaloya:n puolelle. Ilmanala oli aamulla tyyni, mutta viileä, juuri sopiva pyöräilyyn. En kuitenkaan saanut taitettua kilometrejä toivotulla tavalla, mikä saattoi johtua unen puutteesta ja jouduin ottamaan pienet torkut lammasaitauksen vieressä heti päivän alkumetreillä.

Saavuimme satamaan hyvissä ajoin, koska lautta oli juuri lähdössä matkaan. Sain ottaa siellä rennosti 45 minuuttia, minkä matka kesti ja Kvaloya:n puolella lähdin etsimään aiemmin ruotsalaisesta retkipyöräilijältä kuulemaani wildcamping paikkaan, jonka löysin muutamien pyöräilykilometrien jälkeen hyvin helposti. 



7.8.16 90 aamu 70 kilometriä ( Yhteensä 3211 kilometriä )

Minun onnekseni ilma oli jälleen ennustettua parempi, kun heräilin uuteen päivään. Paikka missä olin yötä oli ilmeisen hyvin tunnettu pitkä hiekkaranta, koska siellä oli minun lisäksi helposti puolenkymmentä muutakin telttaa. Koetin olla muita häiritsemättä leiriä purkaessa ja hiivin hiljaa Kamin kanssa pois paikalta.

Kuvailin hieman muistoja tuosta rannasta tieltä käsin, mutta en saanut kuviin selkeää auringonpaistetta, joka olisi niitä piristänyt. Kun jatkoin polkemista kohti Tromso:n kaupunkia, niin tunsin oloni hieman pitkäveteiseksi. Rannikko tarjosi minulle vain samanlaista näkymää, joita olin jo monta monituista kilometriä katsellut. 
Ennen kuin saavuin kaupunkiin, niin minun oli ylitettävä vielä yksi tunturi, joka antoi minulle toivomani piristysruiskeen, vaikka sen päällä alkoikin vesisade. Tuo puuton karu maisema vain joka kerta saa minut tuntemaan oloni kotoisaksi.

Kun laskeuduimme tunturilta alas Tromso:n lähiöön, niin laitoin Kamin juoksemaan. En tahtonut pitää kiirettä, koska olin aikaisemmin sopinut tapaamisen vasta myöhemmäksi suomalaisen pariskunnan kanssa, jotka olivat tarjoutuneet antamaan minulle yösijan tuoksi yöksi. 
Ehdin hieman katsella kaupunkia mukavan ilmanalan vallitessa. Ihmisiä oli paljon liikkeellä jollain puistoalueella, jonne eksyimme. Kokkailin tuolla ruoan, jonka jälkeen lähdimme suuntaamaan kohti ydinkeskustaa, minne sovittu tapaaminen oli sovittu.

Sain viettää Tromso:ssa ikimuistoisen illan, kun kiipesimme uusien tuttavuuksien kanssa ylös mantereen puolella olevalle tunturille, josta avautui näkymä koko kaupungin yli. Tuolta alas katsoessa mikään ei näyttänyt paljoa nuppineulan päätä isommalta. 



8.8.16 91 aamu 41 kilometriä ( Yhteensä 3251 kilometriä )

Laitoin pyörän liikkeelle sateisessa ilmassa, joka jatkui enemmän ja vähemmän voimakkaana koko päivän. Minulla oli tarkoitus tehdä vain lyhyt päivämatka E8 tien varressa olevalle leirintäalueelle. Tuonne pyöräily olisi poikennut suunnitellulta reitiltä siten, että minun olisi pitänyt pyöräillä muutama kilometri risteyksestä ohi, minne minun piti kääntyä ja palata risteykseen seuraavana päivänä.
E8 tie osoittautui kuitenkin niin ruuhkaiseksi tieksi, että minulla oli räjähtää pää siinä vaiheessa kun saavuin tähän risteykseen, niin katsoin viisaammaksi kääntyä sinne ja etsiä itselleni luonnosta jokin yöpaikka. Sitä oli kuitenkin melko vaikea löytää, koska pyörän työntäminen vallitsevassa maastossa oli mahdotonta. 


Minua kuitenkin onnisti, kun näin paikan minne oli ajettu jonkin verran autolla. Kävin tarkistamassa mitä tuolta löytäisin ja onnekseni siellä oli teltalle juuri sopiva alue. Se oli minulle vain paikka, missä voisin nukkua yön yli, mutta en ihastella maisemia. Epävakaisen ilman johdosta en toisaalta haluaisikaan viettää aikaa ulkona.












Kommentit

Suositut tekstit