Neljästoista viikko

9.8. 92 aamu 101 kilometriä ( Yhteensä 3354 kilometriä )

Yöllä oli tainnut olla tämän reissun pahin sade, kun herätessä huomasin kuinka jalkopäässä oli pieni vesilammikko. Ilma oli edelleen sateinen, jonka johdosta minulla oli vaikea aloittaa päivä. Minulla ei ollut myöskään enää paljoa vettä jäljellä ja jouduin keräilemään hieman sadevesiä, että sain juotua täyden kuksallisen kahvia.

Matkaan päästyä saavutimme hyvin pian ensimmäisen lauttayhteyden, joka vei meidät Svenby:n laitamille. Kun saavuimme satamaan, niin emme päässeet heti lauttaan, koska se ehti karata aivan nenämme edestä ja jouduimme värjöttelemään kylmissään rannalla sateen vielä jatkuessa. 
Noin puolen tunnin odottelun jälkeen pääsin lauttaan juomaan kahvikupposen lautan kahvilaan ja lämmittelemään hetkeksi. Tuo lyhyt lauttamatka ei kuitenkaan ehtinyt lämmittää minun varpaita, jotka olivat aivan kohmettuneet, koska minun kengät olivat läpimärät ja sen verran täynnä vettä, että joka askeleella se pursusi varpaiden välistä. 

Pienen pyöräilyn päätteeksi vastaamme tuli tämän retken viimeinen lauttayhteys, joka vei meidät E6 tien varteen Olderdalen nimiseen kylään. Olin jo aivan valmis leiriytymään, mutta tuolla alueella matkalla pohjoista kohti asutus oli melko tiheää ja leiripaikkoja ei meinannut löytyä. 
Matkalla tein päätöksen, että varaan meille mökin Sorsaltten:in pohjoispuolella sijaitsevalta leirintäalueelta, jossa voisin kuivatella kaikki kamppeet. Saimme kuitenkin polkea pitkän päivän tuon paikan saavuttamiseksi, mutta oli palkitsevaa päästä perille lämpimään mökkiin.


10.8. 93 aamu 28 kilometriä ( Yhteensä 2282 kilometriä )

Huomasin aamulenkillä kuinka leirintäalueen vierestä lähti polku kohti läheisen tunturin huippua. Minulla alkoi kiehtomaan ajatus kipuamisesta tuonne huipulle niin paljon, että otimme suunnan Kamin kanssa sinne.
Ilma ei tuntunut enää muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen viileältä, olin aivan hiestä märkä. Puiden välistä huomasin, että reitti tulisi johdattamaan meidät korkean vesiputouksen äärelle, jonne saavuimme sen jälkeen, kun pääsimme puurajan yläpuolelle. 

Tuosta paikasta oli huikean hienot näkymät joka puolelle ja olin onnekas, että otin kameran mukaan tuolle lenkille. Sain katsella myös tuolla matkalla kuinka merikotka ja jokin haukka kinastelivat pitäen melkoista meteliä. Alempana rinteissä näin lampaita, jotka söivät mahaansa täyteen ja kalisteli kellojaan. Jäin istumaan tuohon paikkaan, mikä tuntui siltä, kuin olisin jossain paratiisissa. 
Tovin tuumailun jälkeen minulla ei ollut enää tarvetta jatkaa matkaa ylöspäin, vaan päätin lähteä valmistamaan itselleni aamiaisen.

Kun olin päivän tehnyt retken juoksevia asioita, niin päätin pyöräillä Sorsaltten:iin, jossa sijaitsi lähin kauppa. Sain sieltä ostettua itselleni hyvän ruokavaraston seuraaville päiville ja myös ainekset kattavaan illalliseen.



11.8. 94 aamu 58 kilometriä ( Yhteensä 3440 kilometriä )

Sain edellisenä päivänä kuulla, että minua olisi vastassa yli 400 nousukilometriä melkein heti kun pääsen matkaan. Odottelin tätä innolla, koska tiesin, että kapuaminen tuonne tunturiin tulisi olemaan raskas koitos. 

Ennen tunturinlaen saavuttamista jouduin pitämään muutaman tauon pyörän taluttamisesta. Rinne vietti paikoittain melko jyrkästi ylöspäin ja matkalla oli paljon tietöitä, jotka hidastivat etenemistä entisestään.
Ylhäällä tunturisssa vastaani tuli jokin ravintola, jota en sen koommin lähtenyt tutkimaan. Katselin mielummin maisemia, jotka avautuivat jälleen henkeäsalpaavana. Haaveilin, että olisin saanut jäädä tuonne tunturiin pystyttämään telttaa, mutta tien laidassa olevat kaivinkoneet eivät miellyttäneet minun silmää, joten päätin, että jatkamme vielä matkaa. 

Kun olin ohittanut Bufjord nimisen kylän, niin minulla alkoi jälleen matka puurajan yläpuolelle. Kiipeäminen kahdesti päivässä näihin korkeuksiin on hyvin raskasta työtä, kun joutuu kuljettamaan suurta painolastia. 
Tunturista löysin mukavan paikan teltalle erään P-paikan läheisyydestä, missä kulki myös vaellusreitti. Työnsin tuota reittiä pitkin pyörää kielekkeelle, joka oli hyvin tasainen ja josta avautui hienosti näkymä tuleville kilometreille. 



12.8. 95 aamu 49 kilometriä ( Yhteensä 3489 kilometriä )

Aamulla ilma näytti siltä, että oli hyvin epävarmaa tulisimmeko säästymään sateilta. Emme saaneet tuon aamun aikana kuin muutaman kevyen sadepisaran, mitkä osuivat teltan kattoon sillä välin, kun keitin itselle aamupuuroa. 
Ennen lähtöä otin vielä muutaman kuvan tuolta tunturinlaelta ja siinä samalla huomasin kuinka hieman meidän alapuolella näkyvässä pienen rakennuksen pihassa näkyi liikettä. Näin kaksi perinteiseen saamelaiseen pukuun pukeutunutta henkilöä ja arvelin paikan olevan matkamuistomyymälä. 
Tuo päätelmä kävi toteen, kun laskeuduimme tuon pienen rakennuksen eteen. Paikkaa oli availemassa vanhempi saamelainen pariskunta. Kun sain selvitettyä heille, että olen Suomesta, niin mies kertoi minulle, että osaa muutaman sanan suomea. 
Hän sanoi, että pääasiassa hän puhuu vain saamea hieman Norjan kieltä ja hieman suomea, jota hän oppinut käsittääkseni siellä asuvilta sukulaisiltaan. Käsitin myös, että kaikki mitä heillä oli tuossa kojussa myynnissä, niin he olivat valmistaneet itse. Tuo käsitys vahvistui minussa, kun katsoin siellä olevia puukkoja, joiden terän näyttivät itse taotuilta. 

Ostin kojusta hieman poron kuivalihaa ja otin heistä muistoksi valokuvan, minkä jälkeen jatkoimme matkaamme vielä hiukan sisämaata pitkin Lankovuonon rannalle. Tätä rantaa edetessä alkoi telttapaikkojen etsiminen olemaan hankalaa, koska oikealla kädelläni kohoava Lang-vuori tuntui syöksyvän mereen suoraan 1052 metristä.
Kun olin juuri menettämäisillään toivon sopivan paikan löytämisestä, missä olisi juomavettä lähellä, niin silmiini pisti lähellä rantaa pieni tasainen alue. Se oli kuitenkin sen verran haasteellinen saavuttaa, että jouduin kantamaan kaikki tavarat sinne yksitellen. 



13.8. 96 aamu 70 kilometriä ( Yhteensä 3559 kilometriä )

Pian lähdön jälkeen alkoi jo vuonon pohjukassa Alta häämöttämään. Se ei näyttänyt olevan linnuntietä kovinkaan kaukana, mutta lukuisat mutkat tekivät matkasta sinne hyvin pitkän. Päätin vielä kaupunkia lähestyttäessä kääntyä maisemareitille Kåfjord:in kohdalta, mikä johdattaisi minut takaisin E6 tielle myöhemmin. Tein tämän lenkin sen vuoksi, että en tahtonut mennä vastaani tuleville ruuhkaisille tunneliosuuksille. 

Pian Kåfjord:in kylän jälkeen tulin epäviralliselle leirintäalueelle, joka oli matkailuautoja pullollaan. Paikka oli kuin melkein jostain villistä lännestä, kun katselin siellä ihmisten toimintaa. 
Grillit ja nuotiot savusivat ihmisten istuessa niiden ympärillä. Yhden matkailuauton edessä näin kun mies rötkötti kangastuolissa olut tölkit jalkojen juuressa ja ampuen ilmakiväärillä jotain pusikossa. Ohitin tuon paikan nopeasti, koska minulla ei ollut laisinkaan sellainen olo, että haluaisin jäädä sinne leiriytymään. 

Kuljin pienen pätkän joenvartta pikin, jonka aikana ihmettelin sitä kaikkea rojua mikä sen rannoille oli ajautunut. Siellä näkyi olevan muovituoleja, muovikanistereita aina lastauslavoista lähtien ja pian syy tähän kaikkeen selvisi. 
Meidän vastaan tuli toinen tällainen epävirallinen leirintäalue, josta ihmiset ovat luultavasti heittäneet tämän kaiken rojun virran vietäväksi. On käsittämätöntä kuinka ihminen voi kohdella luontoa näin välinpitämättömästi, kun se antaa perustan elämälle täällä maapallolla. Pian sen jälkeen kun nopeasti olin ohittanut tämänkin paikan, niin vastaani tuli romanialainen retkipyöräilijä, kenen kanssaan jäin juttusille.

Hän oli pyöräilemässä Romanian köyhän maaseudun puolesta, koettaen parantaa heidän olojaan ja antaen näkyvyyttä tälle ongelmalle. Kun juttelimme meidän projektista, niin sain jälleen kuulla kuinka aivoverenkiertohäiriö kosketti häntä läheltä. 
Hän kertoi kuinka hänen isällään oli ollut aivoinfarkti, jonka jälkeen hän oli halvaantunut. Vaikka hän oli päässyt nopeaan hoitoon, niin se ei ollut täysin häntä pelastanut, mutta tämä mukavan oloinen mies epäili, että syy siihen saattaa myös olla Romanian terveydenhuollossa.

Alta:an saavuttuani pyöräilimme suoraan leirintäalueelle, jossa syötyäni runsaan iltapalan nukahdin miltei välittömästi.



14.8. 97 aamu 0 kilometriä ( Yhteensä 3559 kilometriä )

Alta:n leirintäalueella tapasin monia mielenkiintoisia seikkailijoita. Jo tullessani leirintäalueelle tein tuttavuutta saksalaisen retkipyöräilijän kanssa, joka oli kuullut minusta jo useita viikkoja aikaisemmin toiselta saksalaiselta pyöräilijältä, jonka olin tavannut ja jonka äiti oli myös sairastanut aivoinfarktin. 
Leirintäalueella ollut saksalainen oli kuullut hullusta suomalaisesta miehestä, joka matkustaa Norjassa koira perävaunussa ja minut nähdessään hän ei voinut erehtyä henkilöstä. Tämä tarina oli hauska kuulla ja jota on myös ollut hauska muistella. 
Retkipyöräilyssä on tuo kiehtova puoli, kun yhden kesän ajaksi syntyy tietylle alueelle omanlainen ’’alakulttuuri’’ missä tarinat toisista retkipyöräilijöistä kulkeutuu pyöräilijän mukana toiselle ja on mukava kuulla kuinka toisilla pyöräilijöillä matka on edennyt.

Alueella oli myös suomalainen moottoripyöräilijä, jonka kanssa tein tuttavuutta heti aamulla alueen keittiössä. Leirintäalueella ollessani vietin paljon aikaa tämän miehen kanssa, jonka seurassa ei tullut pitkästynyt olo, koska hänellä oli aina jokin tarina kerrottavana ja hän tykkäsi niitä kertoa. 
Meidän seuraan tuli vielä saksalainen nainen, joka oli tullut Norjaan vaeltamaan 800 kilometriä. Oli mielenkiintoinen yhteensattuma, koska tämän naisen miesystävän kirjoittama kirja Norjan päästä päähän vaeltamisesta oli ollut eräs inspiraation lähde tälle saksalaiselle retkipyöräilijälle, joka leirintäalueella odotteli lentoa takaisin saksaan.
Myöhemmin päivällä alueelle tuli vielä ranskalainen nainen, joka oli taittanut matkaa kickbike:lla 9000 kilometriä ja oli matkalla kohti etelää. Hän oli potkinut tiensä läpi Espanjan, Marokon, Itä-Euroopan ja Suomen kautta Norjaan ja oli taittamassa matkaa ekologisten asioiden hyväksi.

Oli todella antoisaa tavata kaikki nämä ihmiset, joiden tarinat herättivät minussa sekä uutta ajateltavaa, että uutta inspiraatiota.



15.8. 98 aamu 0 kilometriä ( Yhteensä 3559 kilometriä )

Päätin jäädä vielä viettämään aikaa leirintäalueelle yhdeksi päiväksi. Aamun aterioinnin jälkeen lähdimme Alta:n keskustaan yhdessä suomalaisen moottoripyöräilijän ja ranskalaisen kickbike:lla matkaavan naisen kanssa. Päätimme mennä tuonne bussilla, joka ei kulkenut keskustaa kohti kuin muutaman kerran päivässä. Meillä tuli kiire pysäkille sitä odottelemaan, koska saimme sen olevan pian lähdössä. 
Päivä kului Alta:n keskustassa minulla pitkälti puistossa istuen ja odotellen milloin seuraava bussi lähtee paluumatkalle, koska minulla ei ollut muuta asiaa siellä toimitettavana, kuin ruokakaupassa käynti. Päätimme porukalla koota kasaan ruoka-aineksia, mistä tekisimme illallisen. 


Kun pääsimme leirintäalueelle takaisin, niin aloin olemaan sen verran nälkäinen, että aloitin ruoan laiton. Oli tervetullutta vaihtelua panostaa ruokailuun tavallista enemmän ja kokata oikein maittava ateria. Riisi, kasvikset sekä linssit kookosmaidossa tuntui olevan kaikkien mieleen ja oli mukava päättää ilta tuohon ilmapiiriin.






Kommentit

Suositut tekstit