Viidestoista viikko

16.8. 99 aamu 51 kilometriä ( Yhteensä 3610 kilometriä )

Oli jälleen aika tarttua arkirutiineihin ja lähteä tien päälle. Nautin kuitenkin ennen lähtöä leirintäalueen ylellisyyksistä käymällä suihkussa ja lataamalla puhelimen akun verkkovirrasta. Tämän jälkeen laitoin pyörät pyörimään kohti Alta:n keskustaa, jossa tekisin vielä viimeiset täydennökset ennen tunturiin nousua.

Kun olin ohittanut Alta:n keskusta-alueen, niin huomasin kaupungin asutuksen jatkuvan yllättävän pitkälle sen pohjoispuolelle. Asutuksen loppuessa alkoi nousu tunturiin jo olemaan niin jyrkkää, että se tuntui jaloissa sen verran, että jouduin työntämään pyörää.
Olin ollut koko päivän hyvin ärtyneellä tuulella, minkä luulin johtuvan aivoväsymyksestä. Olin taas ollut pari päivää tiiviissä sosiaalisessa kanssakäymisessä, enkä ollut antanut itselleni aikaa levätä. Arvelin tämän nyt kostautuvan ja tuovan väsymyksen päälleni kaksinkertaisena.

Huonosta mielialasta huolimatta matka taittui tunturin ylänköalueelle, mistä löysin mukavan telttapaikan puron vierestä. Ainoa asia mikä tuossa hienossa paikassa harmitti, oli liikenteen melu joka jatkui myöhään iltaan.



17.8. 100 aamu 72 kilometriä ( Yhteensä 3682 kilometriä )

Viiden aikoihin aamulla auton äänet alkoivat kantautumaan unen lävitse herättäen minut. En kuitenkaan halunnut aloittaa pakkaamista heti, koska aamukosteus oli sitä luokkaa, että halusin odotella sen kuivumista. 

En kuitenkaan tainnut pakata täysin kuivaa telttaa, kun lähdimme liikkeelle. Meitä vastaamme alkoi tulemaan pieniä mökkejä, joiden käyttötarkoitusta en aivan ymmärtänyt. Ne näyttivät siltä, niin kuin niihin olisi pelkästään mahtunut pöytä ja sänky ja luultavasti sellaiset niissä olikin. Näissä ajatuksissa huomasin melkein yllämme liitelevän isomman linnun, jonka arvelin ensin olevan merikotkan, mutta lähempi tuttavuus lintuun paljasti sen luultavasti olevan sääksi.
Tämä lintu oli liidellyt minun huomaamatta aivan nenämme eteen, noin 50 metrin päähän, johon se pysäytti itsensä lepattelemalla siipi. Tuon erikoisen kohtaamisen jälkeen se kohosi jälleen korkeammalle ilmaan minun vasemmalle puolelle. 
Säikähdin todella paljon tuota tilannetta, koska minulla oli aivan sellainen tunne, että se ehkä koetti tavoitella meitä aamupalaksi. Kun pulssini oli hieman tasaantunut, niin vilkaisin linnun suuntaan ja näin sen jälleen syöksyvän aivan kohtisuoraan meitä kohti kovalla vauhdilla, mutta tällä kertaa se oli kuitenkin kauempana.
Tuon syöksyn nähdessäni tempaisin selän takaa selfiekepin, jonka virkaa minulla toimitti kameran jalustan osa. Olin valmis puolustautumaan tuolla mitättömällä tikulla kookasta lintua vastaan, jos olisi ollut tarve, mutta se vaihtoi nopeasti suuntaa ja syöksyi melkein suoraan maata kohti napaten sieltä jonkin saaliin. 

Tyytyväisenä siitä, että olin jälleen jännittävää kokemusta rikkaampi pyöräilimme Kamin kanssa aina Olderfjord:in leirintäalueelle saakka, josta jatkaisimme kohti meidän reissun pohjoisinta paikkaa kohden.



18.8. 101 aamu 46 kilometriä ( Yhteensä 3728 kilometriä )

Aamu lähti sen verran takkuisasti käyntiin, että en olisi millään uskonut päivästä tulevan meidän reissun paras päivä. Olin luultavasti rasittanut itseäni hieman liikaa edellisenä päivänä tehdyllä pitkällä pyörämatkalla ja en meinannut löytää pyöräilykuntoa. 

Ilma oli mitä loistavin pitkästä aikaa ja heti aamusta asti pystyin tuntemaan kuinka päivästä tulisi lämmin. Kun lähdin matkaan kohti Havoysund:ia, niin jouduin heti polkemaan hikikarpalot otsallani, koska Norja ei anna päiväksikään helpotusta tuntureille noususta. 
Kun laskeuduin jälleen rannikolle, niin huomasin kuinka vallitseva maaperä muuttui liuskekiveksi, mikä oli aikojen saatossa muotoutunut mitä erikoisimpiin muodostelmiin. Vain vähän mielikuvitusta käyttämällä noissa muodostelmissa pystyi näkemään kaikkea Sfinski:stä erilaisiin kasvoprofiileihin saakka. 

Matkalla löysin omasta rauhasta lähellä tietä olevan todella mukavan oloisen leiripaikan, joka taisi viedä wildcamping paikkojen sijan yksi. Siellä ollessani merelle katsoessa huomasin suureksi yllätykseksi kuinka valas ui edessä avautuvassa vuonossa hönkäisten ilmoille vesisuihkuja sekä pärskäyttäen pyrstöllä vedenpinnan rikki. Vietin jälleen ikimuistoisen illan.



19.8. 102 aamu 42 kilometriä ( Yhteensä 3770 kilometriä )

Kun kallioiden takaa ensimmäiset auringonsäteet kurottelivat teltan kattoa, niin alkoi silmäni avautumaan. Tiesin heti päivästä tulevan jälleen lämmin ja tartuin aamutoimiin hyvällä mielellä. Kun lähdimme tuosta hyväksi osoittautuneesta telttapaikasta, niin kotin painaa sen mieleeni parhaalla mahdollisella tavalla, koska mahdollisesti voisimme sitä hyödyntää myös tulomatkalla.

Minulla oli tarkoitus päästä Havoysund:iin asti, mutta jouduimme kuitenkin luovuttamaan maaston ja ilmanalan edessä. Lämpötila kohosi päivänmittaa pariinkymmeen asteeseen, joka teki tuntureiden ylittämisestä todella tukalaa ja koska Kami joutuu ne myös kamuamaan ylös, niin se sai tuona paahtavan kuumana päivänä hieman liikaa liikuntaa, jonka johdosta päätin pysähtyä telttailemaan vain noin viiden kilometrin päähän Havoysund:ista. 



20.8. 103 aamu 39 kilometriä ( Yhteensä 3890 kilometriä )

Yöllä mylvivä myrsky ei antanut minulle kovin hyviä yöunia, minkä johdosta tunsin itseni hyvin väsyneeksi aamulla. Olin kuitenkin hyvällä fiiliksellä siitä, että tulisimme saavuttamaan reissun pohjoisimman pisteen ja aloittaisimme kotimatkan.

Pääsimme Havoysund:iin lentokelissä, koska tuuli painoi selkää vasten ja vastassamme oli pelkkää alamäkeä. Tuossa viehättävän näköisessä kalastajakylässä en kuitenkaan jäänyt etsimään saaren pohoisimpia kiviä, vaan kaupassa käynnin jälkeen halusin päästä enemmän sisämaahan suojaan tuolta vallitsevalta myrskyltä. 
Tuo ei kuitenkaan ollut helppo tehtävä, koska tuuli oli niin kova, että en ajoittain pystynyt edes ajamaan pyörällä ja kahvitauolla ollessani se jopa lennätti kuksasta kahvit minun silmään, kun olin siitä hörppyä ottamassa. Tuntureita ylittäessä meidän oli vaikea pitää vauhtia edes kolmessa kilometrissä tunnissa. 

Noiden kaikkien fyysisten haasteiden jälkeen meidät palkitsi mukava leiripaikka tunturilammen rannalla, jonka peilityyneen pintaan heijastui ympärillä olevat suuremmat huiput. 


21.8. 104 aamu 62 kilometriä ( Yhteensä 3871 kilometriä )

Tiesin, että päivän mittaa luvassa oli vesisadetta, mutta kun kävin ensimmäistä kertaa aamuyöstä hereillä, niin se ei ollut vielä alkanut. Toisen kerran kun avasin silmät, niin kuulin välittömästi kuinka sadepisarat aloittivat ropinan teltan katossa. 
Nousin ylös välittömästi ja purin sisäteltan omaan kuivapussiin ja aloitin aamiaisen valmistamista ulkoteltan suojassa. Siellä myös pakkasin kaikki kamat laukkuihin siten, että ne tarvitsi vain nostella pyörän päälle ja lähteä matkaan. 

Vesisade oli yltynyt niin kovaksi, että se kasteli pyöräilykengät läpimäräksi ja koska ilma oli myös jäähtynyt huomattavasti, niin olin äkkiä hyvin kylmissäni. Otin ensimmäiseksi päämääräksi Lillefjord:in pohjukassa olevan pysähdyspaikan, josta lähti vaellusreitti ja jossa oli katos. 

Kun pääsimme tuon katoksen alle suojaan, niin vaihdoin päälleni kaikki kuivat ja lämpimät vaatteet, että en jäätyisi tauon aikana kokonaan. Tuolla me värjöttelimme Kamin kanssa hyvin surkean näköisenä, mutta ilman vaihtoehtoja tuolle todellisuudelle. 
Matka takaisin Olderfjord:iin kävi yllättävän helposti vaikka välillä jouduimme käyttämään pyörän taluttamiseen pitkiä hetkiä. Vesisade kuitenkin lakkasi päivän mitta ja ilmanala näytti jopa muutaman auringonsäteen pilvien välistä. 



22.8. 105 aamu 73 kilometriä ( Yhteensä 3944 kilometriä )

Jouduin venyttämään aamulla lähtöäni hieman pidempään, kuin mitä olisin halunnut. Tarvitsin kuitenkin ruokavarastoihin hieman täydennystä ja minun oli odoteltava kylän huoltoaseman yhteydessä olevan kaupan aukeamista tunnin verran. 
Istuskelin leirintäalueen kahvilan edustalla, jonka vieressä oli myös matkamuistomyymälä. Parkkipaikalle alkoi kerääntymään turistibusseja, joiden monet matkustajat alkoivat ihmettelemään ja kuvaamaan Kamia, joka makoili pyörän vieressä minusta hieman etäämmällä. Onneksi Kami ei välittänyt näistä ihmisistä, koska pyörään kiinni sidottuna se olisi helposti voinut kaataa koko kuorman ja aiheuttaa näin ollen turhaa vahinkoa pyörälle.

Kun kello lähestyi kymmentä aamulla pyöräilimme huoltoaseman kautta Alta:an johtavalle tielle. Tiesin, että päivästä olisi tulossa rankka jo senkin takia, koska edessäni oli nousu ylös tunturiin joka teetti meille lähes 650 nousukilometriä. En kuitenkaan tässä vaiheessa osannut arvata, että saisimme päivään vielä lisämausteen, kun tapasimme eräällä pysähdyspaikalla ranskalaisen pariskunnan.
He pyöräilivät pysähdyspaikalle minun selän takaa ja jäivät juttelemaan. He sanoivat, että olivat olleet matkalla noin yhdeksän kuukautta ja olivat nyt matkalla kohti eteläistä Norjaa. Koska ilmansuunta meillä oli sama ja he eivät halunneet pitää tuona päivänä kiirettä, niin päätimme pyöräillä päivän yhdessä. 

Vaikka he eivät polkeneet omaa keskinopeutta, niin nopeus oli minulle aivan liikaa. Heillä oli pyörän päällä ainoastaan alle 20 kiloa varusteita, mikä tarkoitti sitä, että niitä oli noin 40 kiloa vähemmän kuin mitä minulla. 
Jouduin laittamaan kaikki voimat peliin pysyäkseni heidän perässä, mutta se oli sen arvoista, koska seura teki hyvää pitkän yksinolon jälkeen. Minun oli kuitenkin ehdotettava leiriytymistä lähes 70 kilometrin jälkeen, koska energiani olivat yksinkertaisesti aivan loppu.
Telttapaikan löysimme lähes samasta paikasta, missä olin ollut yötä tulomatkalla ja leirin pystyttämisen jälkeen asetuimme nuotion ääreen vaihtamaan kokemuksia matkoiltamme.









Kommentit

Suositut tekstit