Vuoden 2018 retkeilykauden avaus


Synkimmän sydäntalven käännyttyä valoa kohden, päätin käydä Kamin kanssa avaamassa retkeilykauden lähiretkikohteessa, Oulangan kansallispuistossa. Aloitimme matkan Rukan Vuosselista Virkkulan kylään menevältä tieltä, jota pitkin myös tuolle kylälle kävelimme. Matkan pohjoisin piste oli Karhunkierroksen varrella oleva Jussinkämppä, josta kuljimme samoja reittejä takaisin.
                      Vaikka seudut ovat tuttuja, niin talvisen Oulangan näkeminen on jäänyt minulle hieman vähemmälle, joten tämä oli yksi syy miksi halusin tehdä tämän reissun. Mielenkiintoista sisältöä reissulle toi myös päästä tutustumaan osaan talvella auki pidettävään Erämaareittiin, joka lähtee Juumasta ja päättyy 26 kilometriä pohjoisempana olevalle luontokeskukselle.

Retkemme aikana vallitseva säätyyppi oli tasaisen harmaa

Retkeä lähdin taittamaan lumikenkäillen, kantaen varusteet rinkassa. Ajattelin tämän olevan kätevin tapa liikkua Oulangan vaihtelevassa maastossa ja koska tarkoituksena meillä ei myöskään ollut liikkua pitkiä päivämatkoja, niin lumikengät olivat myös senkin takia oiva vaihtoehto.
                      Koko matkalle tuli pituutta noin 50 kilometriä ja pisimmät päivämatkat olivat noin 12 kilometriä. Päivämatkat halusin lähtökohtaisesti mitoittaa lyhyeksi, koska en tiennyt pääsenkö kulkemaan Porontimajärven ja Pienen karhunkierroksen välistä osuutta tallatulla reitillä, vai joudunko kulkemaan umpihangessa.
Matkanopeus lumikengillä umpihangessa olisi voinut tipahtaa jopa alle kilometriin tunnissa, mutta koska pääsin hyödyntämään järvellä kelkkareittejä ja koska Porontimajoen sekä Pienen Karhunkierroksen välinen osuus oli tallattu lumikengillä, niin matkanopeuteni rinkan painosta riippuen oli retkeni aikana kahdesta aina reilu neljään kilometriin tunnissa.

Lounastauko Porontimajärvellä saaren takana tuulensuojassa


En tällä kertaa laittanut Kamille omaa rinkkaa selkään, koska kuvittelin, että siitä tulisi vielä haittaa reitin upottavilla osuuksilla, jos sellaisia kohtaisimme. Minulle tuli siis omaan rinkkaan tämän vuoksi noin kolme kiloa ylimääräistä painoa. Kokonaislähtöpaino rinkassani oli noin 24 kiloa, mikä on minun kokoiselle miehelle jo ihan mukava taakka. Paino jakaantui rinkassani siten, että omat pääosin kuivatut ruoat painoivat noin kuusi kiloa ja siihen lisäksi edellä mainitut koiran eväät kolme kiloa. Loppu paino tuli varusteista ja itse rinkasta.
                      Painoa olisin saanut helposti karsittua muutamalla kilolla, mutta tiettyjen tavaroiden (esimerkiksi kirves, saha tai lumilapio) pois jättäminen talvella on mielestäni liian suuri riski, jos joutuu vaikkapa hätämajoittumaan syystä tai toisesta. Tällaisia ongelmia emme kuitenkaan matkalla kohdanneet, vaan reissu meni ihan mukavasti.

Ensimmäinen ja viimeinen yö tuli vietettyä Porontimanjoella

Talvella Porontimajoki tarjoaa myös vesipisteen, mikä on aika luksusta


Se mikä melkein koko matkan aikana jäi puuttumaan, oli auringonpaiste. Tämän vuoksi etenemisestä tuli pääosin suorituspainotteista, enkä jaksanut jäädä ihastelemaan maisemia kovinkaan pitkäksi aikaa. Vasta reissuni viimeisenä päivänä taivas kirkastui tuoden mukanaan myös kireimpiä pakkasia, joten puolensa on silläkin, että haluaako talvikuukausien retkellä sitä selkeää vai pilvistä säätä.
Itseeni kuitenkin tuo aurinko aina vetoaa, oli se tilanne mikä hyvänsä ja tuolloin retkemme viimeisenä päivänä olikin mukava katsella Porontimajärvellä esimerkiksi Konttaista ja sekä Valtavaaraa hieman eri näkökulmasta, mistä niitä on tottunut yleensä näkemään. Myös Porontimajoen kanjoni näytti kirkkaalla ilmalla paljon hienommalta, kuin miltä se tulomatkalla näytti. Myös tykkymetsien puut näyttivät jotenkin piristyneen.

Porontimajoen kanjoni

Konttainen

Yhteenvedon retkestä voisin vetää siten, että se oli mukavaa vaihtelua arkeen ja oli mukava päästä pitkästä aikaa ylipäätään retkeilemään. Matkan kohokohtana oli mukava nähdä Oulanka talvipuvussaan, päästä kokeilemaan käytännössä joitain talvella hankkimiani retkeilyvarusteita ja kokeilemaan uusia juttuja retkiruokailuun liittyen. Muun muassa tästä lähtien pannuleivät tulee olemaan retkieni hittieväs!      

Pannuleivät syntyivät jauhoista, suolasta ja psylliumista

Teehetki Puurosuon laavulla

Aina valmiina lähtöön

Jyrävä on talvella aika iso jääpala

Erämaareitti oli helppo löytää Juuman parkkipaikalta

Itse reitti on hyvin merkitty ja kuljettavissa helposti hiihtäen tai lumikengillä

Kahden huonosti nukutun yön jälkeen ei auta muu kuin vääntää hymy kasvoille ja lähteä kotia kohti

Aamulla tein aina lounaan valmiiksi ruokatermokseen

Vanhaa konkaria hieman jännittää

Myllykosken kuohut

Menomatkalla paistinlasta meni Siilastuvalla hukkaan. Tulomatkalla Siilastuvalla se oli ilmestynyt tuohon!

Olisikohan tämä Aallokkokoskea

Porontimajoella huussin käyttäjää on ajateltu hartaudella

Puut talvipuvussaan

Taivas kirkastui viimeisenä päivänä

Kiikareilla on hyvä katsella maisemia, lintuja tai etsiä oikeaan suuntaan menevää reittiä













Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toinen kalastusretki Kitkajoelle

Kesän ensimmäiset retket

Kolmas kerta Kitkajoelle toden sanoi, Osa 2